Suuri sävelparaati, Veikko Itkosen tuottama ja Jack Witikan ohjaama elokuva vuodelta 1959, avasi ovet iskelmäelokuvien aikakauteen Suomessa. Tämä mustavalkoinen elokuva antoi katsojille mahdollisuuden nauttia aikakauden suurimpien iskelmätaiteilijoiden esiintymisistä valkokankaalla, tuoden televisiomaisen viihteen elokuvateattereihin.

Television aloitettua säännölliset lähetyksensä Suomessa 1950-luvun keskivaiheilla, elokuvateollisuus huolestui välineen mahdollisesti vievän yleisön pois teattereista. Kuitenkin Suuri sävelparaati onnistui yhdistämään molemmat muodot, luoden ainutlaatuisen musiikkielokuvan, joka ei ollut musikaali, vaan suoraviivainen kokoelma aikakauden suurimpia hittejä.

Elokuvan kehysjuoni seuraa hyväntekeväisyyskonsertin valmistelua, jossa tähdet harjoittelevat numeroitaan, kun samalla komediaa tarjoilevat lavastajat Reino Helismaa ja Eemeli. Tämä kekseliäs yhdistelmä toimi eräänlaisena aikansa Hittimittarina, yhdistäen musiikin ja huumorin. Elokuvassa esiintyvät legendaariset artistit, kuten Laila Kinnunen, Olavi Virta ja Kipparikvartetti, tekivät siitä unohtumattoman kokemuksen, jolle on vaikeaa löytää vertailukohtia.

Käytännössä elokuvassa kuullaan yli 30 iskelmäartistia, ja lauluvalikoima kattaa aikansa myyntisuosikit, kuten Mamma ja Tiikerihai. Vaikka kritiikki elokuvan käsikirjoitusta kohtaan oli ankaraa, tekninen toteutus ja erityisesti kuvaaja Kalle Peronkosken luoma visuaalinen maailma ansaitsivat kiitosta.

Nykyään Suuri sävelparaati nähdään nostalgisena aikamatkana, joka tuo esiin menneiden aikojen karismaattiset esitykset ja loistavat esittäjät. Lisäksi sen vaikutus on ollut merkittävä, sillä sen jälkeen Suomessa on tehty useita iskelmäelokuvia 1960-luvulla, jotka ammensivat inspiraatiota tämän elokuvan menestyksestä.

Erityisesti 1960-luvun aikana iskelmäelokuvien tuotanto kasvoi ja hyötyi nuorisokulttuurin noususta. Puhumattakaan siitä, että se loi pohjan tuleville musiikkielokuville ja -videoille, jotka ovat nykyään valtavan suosittuja. Suuri sävelparaati ei ole vain elokuva; se on kulttuurinen ilmiö, joka muistuttaa meitä siitä, kuinka musiikki on aina ollut oleellinen osa suomalaista elokuvakulttuuria.