Punainen tukka, korvakorut ja meikatut ripset erottavat Julian, 25, muusta seuraväestä Suviseuroissa. Hänen rohkeat valintansa herättävät keskustelua ja hämmennystä perinteisessä lestadiolaisessa ympäristössä.

Vanhoillislestadiolaisuudessa naisen ulkonäköihanne on perinteisesti hyvin luonnollinen, ja esimerkiksi meikkaaminen, lävistyksien ottaminen, tatuoinnit ja hiusten värjääminen ovat sosiaalisesti epätoivottuja käytäntöjä. Tämä kulttuuri on osa elämää, jossa perinteet ja normit vaikuttavat vahvasti yksilöiden valintoihin ja identiteettiiin.

Julia on halunnut osallistua Suviseuroihin, vaikka hän ei ole enää mukana herätysliikkeessä. Hän elää kuitenkin uskossaan ja kokee sen tärkeäksi osaksi elämäänsä. Uuden Suvikset-dokumenttisarjan myötä Julia avaa syitä, miksi hän päätti erota yhteisöstä ja millaisia reaktioita se herätti.

- "Tosi pelottavaa", Julia kuvailee kokemustaan, kun hän ensimmäistä kertaa ilmoitti perheelleen päätöksestään. Sarjassa perehdytään vanhoillislestadiolaisten nuorten ajatuksiin ja perinteisiin Suviseuroihin liittyen.

Julia avaa taustojaan liikkeestä lähtemiselle ja kertoo, kuinka häntä alkoi häiritä, miten yhteisö määritteli hänen paikkansa ja identiteettinsä. Hän kuvailee, että ympärillä oli jatkuvasti oletuksia siitä, millainen hänen tulisi olla ja mitä hänen tulisi tehdä.

- "Ajattelin, että tuommoista minä en kuuntele," Julia kertoo, viitaten siihen, kuinka avioliiton myötä lapsivihjailut alkoivat painostaa häntä. Tämä painostus oli yksi syy, miksi hän uskalsi lähteä.

Julia teki entisen kumppaninsa kanssa päätöksen erota lestadiolaisuudesta, ja he ilmoittivat asiasta vanhemmilleen. - "Se oli tosi pelottavaa, kirjoittaa pitkä viesti ja lähettää se," hän muistelee. Odotus siitä, miten perhe ymmärtäisi tilanteen, oli ahdistavaa.

Vanhempien reaktio oli voimakas, sillä perinteisessä lestadiolaisuudessa avioero on yleisesti tuomittua. - "Vanhempani ovat sanoneet, että asumusero on hyväksyttävää, mutta avioero ei," Julia tunnustaa, ja kertoo, että tämä uutinen oli vanhemmilleen suuri järkytys.

Julia pelkäsi, ymmärtävätkö hänen vanhempansa, mitä hän on käynyt läpi. Hän muistaa hetken, jolloin hän kertoi tunteistaan perheelleen, ja miten keskustelu eteni. - "Osa jäi hiljaiseksi, mutta toiset kysyivät minulta enemmän. Se oli todella tärkeä hetki, että pystyin puhumaan asioista," hän sanoo.

- "Se todisti minulle, että he edelleen rakastavat minua," Julia lisää, viitaten siihen, kuinka keskustelu auttoi häntä tuntemaan olonsa vapaammaksi perheen keskuudessa.

Julia on toiseksi nuorin kahdeksasta sisaruksesta, ja hän on itse asiassa tullut tädiksi jo 12-vuotiaana. Sisaruksilla on yhteensä 20 lasta, ja Julia kertoo tämän olevan hänelle suuri rikkaus.

Hän miettii, että Suviseuroihin voi osallistua kuka tahansa, ei ole väliä onko lestadiolainen vai ei. - "Miksi se, että haluan elää omalla tavallani, on niin tuomittavaa?" hän kysyy, ja tunnustaa, että jotkut pitävät hänen päätöksiään synninä.

Suvikset-sarjassa on myös muita nuoria, jotka ovat vielä lestadiolaisia, ja he puhuvat avoimesti nuorten haasteista, kuten houkutuksista, seksistä, musiikista, alkoholista ja mielenterveydestä. Dokumenttisarja jakaa nuorten tarinoita ja kokemuksia, tarjoten katsojille mahdollisuuden ymmärtää paremmin lestadiolaisuutta ja sen vaikutuksia.

Neliosainen Suvikset-dokumenttisarja esitetään 17. maaliskuuta Yle Areenassa ja samaan aikaan Yle TV2:ssa kello 21.30 alkaen. Tämä ainutlaatuinen sarja tarjoaa kattavan katsauksen nuorten kamppailuihin ja kasvuun perinteisissä rajoissa.