Suomessa 1900-luvun alkupuolella lapsille opetettiin tottelevaisuuden, lojaalisuuden ja rehellisyyden tärkeyttä, ja omista tarpeista välittäminen jäi vähäiseksi. Tämä kuvaa Ville Suhosen dokumenttia Sodan ja rauhan lapset, joka tuo esille kansallismielisen kasvatuksen perinteitä. Tuolloin kasvatuksessa tähdättiin sotilaalliseen valmiuteen, mikä näkyi erityisesti ensimmäisen maailmansodan jälkeen.

Arkkiatri Arvo Ylpön (1887–1992) neuvoissa, jotka hän julkaisi jo vuonna 1919 teoksessaan Äiti pikkulapsensa hoitajana, on järkyttäviä ohjeita nykypäivän vanhemmille. Ylppö painotti, että ruokailuvälit piti pitää neljässä tunnissa, jopa yöllä. Vastasyntyneitäkin oli hänen mukaansa totutettava nukkumaan ilman ravintoa yöllä, mikä nostatti kysymyksiä lasten hyvinvoinnista.

Ylppö väitti, että jos lapsi itkee nälkäänsä, hän oppii vähitellen sivuuttamaan omat tarpeensa ja tunteensa. Hän korosti, että tunteisiin ei pitäisi vedota, vaan lapsen tulee luottaa vain itseensä, mikä kasvattaa itsenäisyyttä ja sisua. Tällaiset opit ovat monille vanhemmille tänä päivänä käsittämättömiä ja jopa pelottavia.

Dokumentissa kuullaan, kuinka lasten itkulle ei ollut sijaa, varsinkaan poikien kohdalla. Itkut nähtiin häpeällisinä, ja vanha arkistofilmimateriaali kuvastaa tätä mentaliteettia: ikääntyneet miehet paheksuvat itkua lapsilta, jopa leikkien keskeytyessä.

Arkistomateriaaleissa on myös mielenkiintoisia lainauksia: "Yli itse rakasta kotias ja äidin, isän kunniaa. Mutta ennen näitä Suomeas. Ja yli kaiken Jumalaa." Vuonna 1934 pastori ja kansanedustaja Elias Simojoki pyysi vanhempia ja kasvattajia panostamaan armeijakasvatukseen, myöntäen lapsille aseita ja koulutusta niiden käytöstä. Hän ennusti, että nuoriso olisi ensimmäisiä, jotka antautuisivat isänmaan puolesta.

Historiallinen konteksti on mielenkiintoinen, sillä talvisodan ensimmäinen siviiliuhri oli vain 7-vuotias ekaluokkalainen Armi Hillevi Metsäpelto, joka kuoli Helsingin pommituksessa. Tämä muistuttaa meitä menneisyydestä ja siitä, kuinka lasten kasvatuksesta ja hyvinvoinnista keskustellaan yhä tänä päivänä.