Itävallan mäkihyppytapahtumat ovat herättäneet voimakkaita tunteita suomalaisessa urheiluväessä. Viime maanantaina Bischofshofenin osakilpailussa 22-vuotias Daniel Tschofenig voitti dramaattisten vaiheiden jälkeen, mutta Suomessa jäi pimentoon se, kuinka tärkeä kilpailu oli yhä urheilulajille.

Mäkihyppykilpailujen korkea hinta on noussut ongelmaksi, sillä Suomessa kisaohjelmat eivät ole enää kaikkien saatavilla. Yksikään mediayhtiö ei ostanut oikeuksia Itävallan hiihtoliiton järjestämiin tapahtumiin, joten Innsbruckin ja Bischofshofenin kilpailuja ei voitu seurata televisiosta. Toni Nieminen, mäkihyppylegenda ja entinen huippu-urheilija, sanoo asiasta: "Kyllähän se surulliseksi vetää. Tilanne on todella, todella surullinen."

Nieminen, joka on itse ollut mukana kommentointityössä, ymmärtää kuitenkin taloudellisia realiteetteja. Hän huomauttaa, että mäkihypyn vetovoima ja arvostus ovat merkittävästi eri luokkaa Keski-Euroopassa. "Olen saanut seurata tätä kehitystä läheltä, ja pyyntöjä hyppäämiseen on aina ollut, mutta meillä ei enää tunnu olevan samaa kiinnostusta", hän sanoo.

Suomalaisten mäkimenestys on hiipunut vuoden 2006 jälkeen, jolloin Janne Ahonen voitti viidennen mäkiviikkonsa. Tämä on vähentänyt lajin suosiota ja katsojamääriä Suomessa, huolimatta hiekkakivijärjestelyistä ja pitkistä perinteistä. Nieminen kysyy: "Onko meiltä tippuneet rukkaset niin syvälle lumihankeen, ettei kukaan enää taistele lajin puolesta?"

Nieminen uskoo, että nuorten on erittäin tärkeää nähdä huipputason kilpailuja innostuakseen lajista. "Mäkihyppyviikon ajankohta on sellainen, että nuorilla on aikaa seurata tapahtumia televisiosta. He tarvitsevat esikuvia ja urheilullisia hetkiä, jotta voisivat innostua omista talvisista harrastuksistaan”, hän toteaa.

Vaikka suomalaismenestys on tällä hetkellä heikkoa, Nieminen painottaa seurojen tekemää arvokasta työtä. "Pienissä seuroissa tehdään erinomaista työtä nuorten harrastajien parissa. Yritetään järjestää mäkikouluja ja kokeilupäiviä, mutta jos laji ei näy televisiossa, niin kuka sinne tulee?" hän sanoo.

Nieminen itse seurasi kilpailuja FIS:n applikaatiosta, eikä pystynyt nauttimaan niistä kunnolla. "Fiksusti järjestettynä kisat olisivat olleet televisiossa, ja olisin voinut seurata niitä jopa kännykästäni", hän kertoo.

"Emme saa luovuttaa, vaan meidän on taisteltava kahta kauheammin. Ainoa keino nousta tästä suosta on se, että kasvatamme uuden sukupolven urheilijoita. Meidän pitäisi yhdistää voimamme ja löytää keinojen avulla tapa nostaa lajimme kiinnostavuutta", Nieminen päättää vahvalla sanomallaan.