Lauantaina 21. lokakuuta Joensuussa tapahtui järkyttävä onnettomuus, jossa kuoli neljä nuorta elämää. Surullisten uutisten mukaan kolmonen kuollut oli saman perheen kolme lasta ikäluokassa 19–23 vuotta sekä heidän yksivuotias lapsenlapsensa. Kaikki uhrit olivat kotoisin Rovaniemen alueelta.

Onnettomuus on järkyttänyt koko Rovaniemen helluntaiseurakuntaa ja laajempaa romaniyhteisöä, joka tuntee suurta surua ja painetta tämän tragedian myötä. Pastori Ville Kalaniemi kertoi, että seurakunta on ollut yhteydessä uhrien omaisiin ja on valmiina tarjoamaan tukea sekä henkisesti että käytännön asioissa.

"Edetään päivä kerrallaan", Kalaniemi sanoi ja totesi, että ammattilaiset hoitavat kriisiavun, mutta seurakunnan rooli tulee varmasti korostumaan tulevina viikkoina ja vuosina. Ensimmäiset päivät ovat erityisen vaikeita, ja tukea voi tarjota monella tavalla – jopa arkitouhuissa kuten kaupassa käynnissä tai siivoamisessa.

Rovaniemen helluntaiseurakunta on jo ilmoittanut, että se tulee järjestämään keräyksiä perheen hyväksi taloudellista tukea varten. Kalaniemen mukaan on tärkeää, että auttaminen jatkuu pitkällä aikavälillä.

Uhrien ystävät ovat myös ryhtyneet toimiin paikkakunnalla kerätäkseen varoja ja tukeakseen surevaa perhettä vaikeina aikoina. "Tämä on ollut musertava uutinen meille kaikille", kertoi Gaiga Lindgren, joka on helluntaiseurakunnan jäsen ja ollut läheisesti yhteydessä uhrien perheeseen. Romaniyhteisön jäsenet kokoontuvat yhteen surussa ja solidaarisuudessa, ja he pyrkivät tarjoamaan kaikkea tarvittavaa tukea perheen tueksi – oli se sitten hengellistä, henkistä tai aineellista.

Lauantain onnettomuudessa henkilöauto ajautui vastoin liikennesääntöjä ja törmäsi puutavara-autoon vaikeissa keliolosuhteissa. Poliisin alustavan selvityksen mukaan henkilöautossa oli neljä uhri-ikäistä, ja lisäksi yksi henkilö, joka on sairaalassa, mutta hänelle ei ole vielä voitu antaa lausuntoa tilanteestaan.

Tällainen tragedia muistuttaa meitä kaikkia elämän hauraudesta ja yhteisön tuen tärkeydestä vaikeina hetkinä. Nämä nuoret elämäntarinat jäävät nyt kesken, ja on aika kaikille meistä miettiä, kuinka voimme auttaa ja tukea omaisia sekä ystäviä sellaisten menetyksien keskellä.