Eurooppa ei kykene paikkaamaan Yhdysvaltojen jättämää kehitysavun aukkoa, varoittaa maailmanpolitiikan professori Heikki Patomäki Helsingin yliopistosta. Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin hallinto on ilmoittanut USAID:n ohjelmien rajusta leikkaamisesta, jonka seurauksena 83 prosenttia kehitysapuohjelmista on lopetettu.

Patomäen mukaan Yhdysvallat on pitkään käyttänyt kehitysapua osana ulkopolitiikkaansa vaikutusvaltansa kasvattamiseksi ympäri maailmaa. Tämä apu on usein ollut kytköksissä kauppasopimuksiin tai poliittisiin vaatimuksiin, mutta myös demokratian edistämiseen. Nyt tapahtuneet leikkaukset heikentävät Yhdysvaltojen niin sanottua pehmeää valtaa, ja syntynyt tyhjiö tulee todennäköisesti täyttymään Kiinan ja Venäjän kaltaisten valtioiden toimesta.

Kiinalla on pitkään ollut käynnissä Vyö ja tie -aloite, jolla se on rakentanut infraa ja solminut velkasuhteita kehitysmaissa. Patomäki huomauttaa, että Kiina on nyt hyvin asemoitunut täyttämään Yhdysvaltojen jättämän aukon kehitysavussa. Myös Venäjä hyötyy tilanteesta, sillä se pyrkii lisäämään vaikutusvaltaansa erityisesti afrikkalaisissa maissa, joissa se käyttää hyväkseen lännen hegemonian vastaisia teemoja.

USAID:n leikkaukset rinnastuvat Trumpin hallinnon libertaristisiin ja valtion roolia pienentäviin ajatuksiin. Monet republikaanitkin ovat kriittisiä, mutta politiikan suuntaus ei näytä muuttuvan. Patomäki pelkää, että kehitysavun väheneminen voi kasvattaa yhteiskunnallista epävakauden riskiä kohdemaissa, mikä taas voi edesauttaa ääriliikkeiden kasvua.

Erityisesti sairaaloiden ja tautien torjuntaan budjetoidut varat ovat vaarassa, ja tämä voi johtaa tautien, kuten malarian ja tuberkuloosin, leviämiseen. Patomäki varoittaa, että jos testaus ja nopea puuttuminen vähenevät, uusia epidemioita voi syntyä, mikä pahimmillaan johtaa pandemioihin.

Tilanne on ongelmallinen myös Euroopan kannalta, sillä Trumpin leikkaukset voivat lisätä siirtolaisuutta Afrikasta Eurooppaan. Vakauden puute ja heikot näkymät kotimaassa tulevat pakottamaan ihmisiä etsimään parempaa elämää muualla. Patomäki uskoo myös, että kehitysavun vähentäminen aikaisemmin vakaissa maissa aiheuttaa tarpeen lisäavulle.

Euroopan unionin pitäisi teoriassa pystyä paikkaamaan Yhdysvaltojen jättämää aukkoa, mutta käytännössä tämä näyttää mahdottomalta. EU:n resurssit ovat tiukalla, sillä jäsenvaltioiden taloudellinen tilanne on heikko ja unionin puolustukseen suuntautuu suuria investointeja. EU-näkemyksiä kehitysavusta on vaikeaa saada läpi jäsenvaltioissa, kuten Suomessa, joka leikkaa omaa kehitysyhteistyötään.

Suomessa Orpon hallitus suunnittelee suuria leikkauksia kehitysavulle, keskittyen enemmän kaupankäynnin hyötyihin. Muut länsimaat, mukaan lukien Britannia, ovat haastavassa asemassa ja tekevät samankaltaisia leikkauksia, mikä kertoo kehitysavun vähenevän arvostuksen noususta. Patomäen mukaan tämä on valitettava trendi, joka uhkaa heikentää globaalin etelän kehitysmaiden tulevaisuutta.

"Meidän on ymmärrettävä, että kehitysavun jatkuva leikkaaminen ei vain vaaranna apua tarvitsevien ihmisten elämää, vaan se vie myös mahdollisuuksia globaalilta vakaudelta ja rauhalta", Patomäki tähdentää. Eivätkö lännen johtajat ymmärrä, että kehitysavun leikkaaminen voi aiheuttaa itsekin globaalia kriisiä? Valitettavasti näyttäisi siltä, että politiikan suuntaus ei muutu hetkessä.