TUKHOLMA: Ruotsin keskustelu ydinaseista on noussut uuteen vauhtiin, kun puheenvuorot ja asiantuntijakommentit ovat vilkastuneet maan suurimmassa sanomalehdessä Dagens Nyheterissä. Tämän keskustelun taustalla on Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin arvaamaton politiikka, joka on nostanut kysymyksiä siitä, voiko Eurooppa enää luottaa Yhdysvaltojen tarjoamaan ydinasepelotteeseen.

Keskeisiä kysymyksiä ovat: pitäisikö Ruotsilla olla oma ydinaseohjelma? Voisivatko Pohjoismaat perustaa yhteisen ydinaseliiton? Turvallisuuspolitiikan tutkija Karl Sörenson, joka työskentelee Ruotsin puolustusvoimien tutkimuslaitoksella, on pohtinut näitä kysymyksiä ja tullut siihen tulokseen, että vaikka Yhdysvaltain ydinaseet olivat aiemmin Euroopan turvana, nykytilanne vaatii aineellista ja käytännönläheistä pohdintaa.

Sörenson korostaa, että Natolla on edelleen ydinasepelote, mutta monet Euroopan johtajat, kuten Ranskan presidentti Emmanuel Macron ja Saksan Friedrich Merz, ovat alkaneet kysyä, voiko siihen todella luottaa tulevaisuudessa. Macron haluaisi laajentaa Ranskan ydinasepelotetta koskevaa keskustelua muihin Euroopan maihin, kun taas Merz on ehdottanut yhteistyötä Ranskan ja Britannian kanssa eurooppalaisen ydinaseohjelman kehittämiseksi.

Ruotsissa keskustelut ydinaseyhteistyöstä Pohjoismaiden kesken ovat nostaneet päätään. Vaikka Sörenson ei näe käytännön mahdollisuuksia, keskustelu itsessään on muuttunut merkittävästi viime vuosina. Jos viisi vuotta sitten olisi kysytty tällaisista asioista, ne olisivat jääneet lähes huomiotta, mutta nyt asiaa käsitellään vakavasti.

Ruotsin hallitus on kuitenkin suhtautunut aiheeseen varovaisesti. Pääministeri Ulf Kristersson on vienyt keskustelua maltillisesti, mutta hallituspuolue kristillisdemokraatit on vaatinut Euroopan ydinasepelotteen vahvistamista näinä epävarmoina aikoina.

Historian saatossa Ruotsilla on ollut oma ydinaseohjelma, jonka kehitys alkoi 1960-luvulla, vaikka se pysyi pitkään salassa. Tämä tuntemus ja asiantuntemus ovat yhä käytössä ydinaseiden leviämisen ehkäisemiseksi, mutta maan rooli ydinasekeskustelussa on ollut edelleen näkymätön globaalilla tasolla.

Euroopassa useilla mailla, kuten Saksalla ja Italialla, on kyky kehittää omia ydinaseita, mutta Ruotsi olisi mahdollisesti nopeimpia, johtuen sen aikaisista ohjelmista. On kuitenkin tärkeää kysyä, kuinka kaksi pääasiassa Ranskan ja Britannian ydinaseisiin perustuvaa maata pystyisi vastaamaan, jos Yhdysvallat vetäisi itsensä pois Euroopasta.

Britannia puolestaan riippuu täysin Yhdysvalloista ydinaseteknologiansa osalta, kun taas Ranska on itsenäinen. Tämä asettaa Euroopan henkisesti ja käytännöllisesti haavoittuvaan asemaan, mikäli Yhdysvallat pettäisi sen luottamuksen.

Tutkijat huomauttavat, että Euroopan tilanne on tällä hetkellä teoreettinen, koska Yhdysvaltain ydinaseita on edelleen useissa Euroopan maissa. Silti, jos pahin tapahtuisi, Euroopan valtiot olisivat valmiita keskustelemaan vaihtoehtoisista puolustusratkaisuista, mutta se voisi vaatia aikaa ja voimavaroja. Asiantuntijat varoittavat, ettei ollakaan lähelläkään tilannetta, jossa Yhdysvallat hylkäisi liittolaisensa.

Konteksti ydinasekysymyksissä on muuttunut, ja Trumpin ja muiden johtajien strategiat tulevat varmasti vaikuttamaan Euroopan puolustuspoliittiseen keskusteluun tulevaisuudessa.