Pirkanmaalla asuvat äiti Taina, 57, ja tytär Laura, 27, ovat intohimoisia kirpputorien kävijöitä. Viimeisen viikonlopun kirpparikierros Nekalan kierrätyskeskuksessa sai kuitenkin erityisen ja odottamattoman käänteen, kun Laura huomasi hyllyltä erikoisen saviruukun.

– Kirppistelimme lauantaina, mikä on aina meidän lempipuuhaa. Osuin silmälläni tähän harvinaiseen saviruukkuun, joka oli aivan eri näköinen kuin tavalliset potit hyllyllä, Laura kertoo.

Ruukun toisella puolella oli kiiltävä laatta, johon oli kaiverrettu nimi Jeppe sekä päivämäärät 14.6.1994 – 19.8.2005. Taina ja Laura ymmärsivät heti, että ruukku kuului rakkaalle lemmikille.

– Meillä on omat rakkaat lemmikkimme omissa uurnissaan, ja pystyimme tunnistamaan, millaisesta ruukusta on kyse. Jeppe ei voinut jäädä yksin hyllyyn, se tuntui pahalta ajatukselta, Taina toteaa.

He julkaisivat kuvan uurnasta paikallisessa Facebook-ryhmässä ja alkoivat miettiä, voisiko joku tietää Jeppe-nimisestä lemmikistä. Valitettavasti tietoa Jepestä itsestään ei löytynyt, mutta sen he tiesivät, että ruukku oli erityinen.

– Jeppe oli selvästi rakas lemmikki, vaikka emme tiedä oliko hän koira, kissa vai kani. Silti hän oli tärkeä, Laura mietti. Heidän päätöksensä oli selvää: Jeppe oli vietävä säilytyspaikkaan, jotta hän ei olisi yksin.

Lauran asuinpaikan lähellä on lemmikkieläinsuojaa, ja he päättivät viedä uurnan sinne, odottamaan muiden lemmikkien joukkoon. Vaikka maassa oli yhä jää, he halusivat varmistaa Jepelle kunnon odotuspaikan.

– Meillä on tarkoitus, että jos Jepelle ei löydy omistajaa, haudataan hänet maahan. Väliaikaisesti teemme Jepelle havupesän kauniiksi, Taina kertoo.

Äiti ja tytär jakoivat hetken, joka sai heidät tuntemaan vahvasti yhteyttä Jeppeen, vaikka he eivät tienneet, millainen tämä lemmikki oli ollut. Naurain Taina kertoi tyttärelleen, että oli oudosti kiintynyt Jeppeeseen.

– Tämä kaikki on saanut meidät myös pohtimaan, miten helposti oma lemmikkimme voi unohtua kirpputorille. Toivomme, että joku, joka on tuntenut Jepen, löytäisi hänet ja voisi tuoda hänet takaisin kotiin.

Laura miettii, että mahdollisesti ruukku oli päätynyt myyntiin vahingossa, eikä sitä edes tunnistettu lemmikin tuhkaukseksi, mikä tekee tilanteesta vieläkin surullisemmaksi.

– Kun maksoimme kassalla kahdesta eurosta ja kerroimme, minne Jeppe aiotaan viedä, vaikka kassa herkistyi myös, Taina huomautti.

Äiti ja tytär ovat saaneet myötätuntoa kansalaisilta, mikä on lämmittänyt heidän sydämiään.

– On ollut ihana huomata, että ihmiset ovat välittäneet ja jakaneet kokemuksiaan. Tämä on ainakin meille tärkeä asia, Taina summaa.

Äidin mukaan tyttären kanssa puuhastelu on aina ollut mukavaa ja he nauttivat yhdessä tekemisestä. Seuraava kirpparikierros on toivottavasti pian kesken, ja ehkä heidän seikkailunsa saavat uusia ulottuvuuksia, kun he osallistuvat huutokauppoihin ja etsivät uusia aarteita.