Suru on väistämätön osa elämää, mutta uuden tutkimuksen myötä olemme saaneet tietoa, joka voi järkyttää käsityksiämme sen vaikutuksista.

Columbian yliopiston tuoreen tutkimuksen mukaan läheisen kuolema voi kiihdyttää kehon biologista vanhenemista jopa vuosilla. Tämä ei suinkaan tarkoita pelkästään henkistä kuormaa, vaan sillä on myös mitattavia vaikutuksia kehomme ikääntymiseen, ja se voi johtaa paljon suurempiin ongelmiin kuin osasimme kuvitellakaan.

Tutkimus perustui laajaan aineistoon, joka kattoi lähes 4 000 henkilöä vuosilta 1994-2018. Tutkijat seurasivat osallistujien elämää lapsuudesta aikuisuuteen ja keskittyivät erityisesti siihen, miten rakkaidensa menettämisestä aiheutuvat traumat voivat vaikuttaa solutason terveyteen. Yllättäen lähes 40 % tutkimukseen osallistuneista oli kokenut ainakin yhden merkittävän menetyksen aikuisikänsä aikana.

Tulokset olivat tyrmääviä: kaksi tai useampia menetyksiä kokeneilla henkilöillä havaittiin huomattavasti vanhempi biologinen ikä verrattuna niihin, jotka eivät olleet kohdanneet tällaisia menetyksiä. Tämä havainto tehtiin niin kutsuttujen epigeneettisten kellojen avulla – tarkkojen mittareiden, jotka arvioivat solujen ja kudosten ikääntymistä.

On tärkeää ymmärtää, että biologinen ikä ei ole sama asia kuin kalenteri-ikä. Kalenteri-iällä tarkoitetaan aikaa, joka on kulunut syntymästä, kun taas biologinen ikä kuvastaa solujen ja kudosten todellista tilaa. Jos biologinen ikä ylittyy kalenteri-iän, se tarkoittaa, että kehosi toimii ikään kuin olisit vanhempi kuin olet todella.

Tutkimusta johtaneen professori Allison Aiellon mukaan: "Tutkimuksemme osoittaa vahvan yhteyden rakkaiden menettämisen ja nopeutuneen biologisen vanhenemisen välillä. Kyse on laaja-alaisesta vaikutuksesta, joka ulottuu lapsuudesta aikuisuuteen."

Suru ei siis ole vain henkinen taakka, vaan se aiheuttaa syvällisiä muutoksia kehossamme. Vaikka tarkka mekanismi on vielä hämärän peitossa, tutkijat uskovat, että menetykset voivat laukaista pitkäaikaista stressiä, kognitiivisia ongelmia ja mielenterveyden haasteita. Nämä kaikki voivat vaikuttaa solujen toimintaan ja jopa nostaa riskiä sydänsairauksiin.

Siksi on elintärkeää, että apua tarvitseville tarjotaan kunnollista tukea. Professori Aiello painottaa, että jatkotutkimuksia tarvitaan erityisesti haavoittuvissa asemissa olevien ryhmien tukemiseksi.

"Meidän tulisi keskittyä ehkäisemään ylisukupolvisia menetyksiä ja tarjoamaan kunnollisia tukikeinoja niille, jotka kohtaavat surua. Traumaan reagoiminen ja siitä toipuminen ovat avainasemassa."

Kysy itseltäsi: Oletko koskaan miettinyt, kuinka rakkaasi menettäminen voi muuttaa elämääsi tai terveyttäsi? Tämä tutkimus antaa meille paljon miettimistä ja avaa keskustelun surun vaikutuksista kehossamme. Ota askel kohti parempaa ymmärrystä ja etsi tukea, jos sitä tarvitset!