Uhanalaisen hömötiainenlajin kuolevuuden kasvu talviaikaan on yhä huolestuttavalla tasolla, ja tutkimus osoittaa, että metsähakkuut ovat merkittävä uhka tämän lajin selviytymiselle. Helsingin yliopiston viimeisin tutkimus tuo esiin, että talvikuolleisuus on noussut kohisten, kun varttuneen metsän määrä vähenee.

Suomessa hömötiainen on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi lajiksi, ja sen kanta on supistunut huolestuttavasti: pesimämäärät ovat pudonneet kolmannekseen 1970-luvulta. Tämä tutkimus tuo esiin erityisen huolestuttavan trendin; talvisin vain hiukan yli puolet hömötiäisistä selviää hengissä.

Oulun yliopiston pitkittäistutkimus on paljastanut, että 1980- ja 1990-luvuilla noin 65 prosenttia vanhoista hömötiäisistä selviää talvesta, kun taas 2010-luvulle tultaessa tämä luku on pudonnut jo noin 55 prosenttiin. Tällä hetkellä tutkijat pelkäävät, että mikäli metsähakkuut jatkuvat nykyisellä tahdilla, hömötiäisten tulevaisuus on vaarassa.

Yli-intendentti Aleksi Lehikoinen Helsingin yliopistosta korostaa tutkimuksen tärkeyttä: "Varttuneen metsän väheneminen hakkuiden vuoksi on suoraan yhteydessä hömötiäisten korkeamman kuolleisuuden ja kannan vähenemisen kanssa. Se on punainen lippu suojelutoimille."

Tutkimuksessa ei kuitenkaan löydetty todisteita siitä, että lajin kilpailijat, kuten tali- ja sinitiaisen, tai mahdolliset pesäsaalistajat, kuten käpytikka, vaikuttaisivat negatiivisesti hömötiäisten määrään. Tämä on ensimmäinen kerta, kun aihetta on tutkittu kansallisella tasolla Suomessa, ja tulokset herättävät tarpeen uusiin suojelutoimiin.

Tutkijat ehdottavat, että metsänhoitokäytäntöjen, kuten hakkuumäärien vähentämisen ja jatkuvan kasvatuksen suosimisen, tulisi olla etusijalla, jotta hömötiäisten kantaa voitaisiin suojella ja vahvistaa. Suomin kanshetojen kestävä tulevaisuus riippuu yhä suuresti siitä, kuinka onnistumme suojelemaan tätä arvokasta, mutta uhanalaista lajia. Vain yhdessä voimme varmistaa hömötiäisten selviytymisen tuleville sukupolville!