Saku Koivulla on erityinen ja ikimuistoinen paikka suomalaisen kiekkokansan sydämissä vuoden 1995 MM-kullan myötä. Tämä arvokas voitto teki hänestä legendan, jonka saavutuksia nuoremmat sukupolvet saattavat kuitenkin tuntea vain pintapuolisesti.

Vuonna 1995 Koivu voitti SM-liigan pistepörssin huikealla 19 pisteen erolla, vaikka pelasi vain 45 ottelua (27+47=74). Hän johti TPS:n mestariksi ja Leijonat historialliseen ensimmäiseen MM-kultaan, joka on jäänyt unohtumattomana hetkenä suomalaiseen jääkiekkohistoriaan.

Koivusta tuli tämän jälkeen Montreal Canadiensin ensimmäinen eurooppalainen kapteeni, ja hän kantoi C-kirjainta kymmenen vuotta. Ville Peltonen, HIFK:n päävalmentaja ja Koivun entinen pelikaveri, kuvailee häntä arvostettuna ja rakastettuna kapteenina: ”Se on aikamoinen kunnia, minkä Saku on saavuttanut.”

Koivu pelasi Peltonen ja Jere Lehtisen kanssa yhdessä Tupu–Hupu–Lupu-ketjussa, joka teki historiaa nuorten MM-kisoissa ja jatkoi menestyksellistä matkaansa miesten tasolla. Their passion and drive united them in historic achievements for Finnish hockey.

Koivun persoonallisuudesta Peltonen sanoo: ”Hän on suoraselkäinen ja läheisistään huolehtiva. Pelaajana hän oli erinomainen ja periksiantamaton, todellinen joukkuepelaaja.”. Tämä kuvastaa, minkälaisen esikuvan Koivu on ollut nuorille pelaajille.

Valitettavasti Koivun uran varrelle mahtui myös haasteita. Canadiens ei ollut huippuvuosinaan menestyksekäs, ja Koivun uran aikana joukkue ei voittanut Stanley Cupia. Hänen pelinsä varjosti myös vakavia vammoja, mukaan lukien polvivamma, joka piteli häntä poissa jäältä kuukausia.

Kuitenkin yksi Koivun uran käännekohdista oli hänen taistelunsa non-Hodgkinin lymfooman kanssa kaudella 2001–2002. Pitkän hoidon jälkeen Koivu teki uskomattoman paluun viimeisissä runkosarjaotteluissa, jolloin Montrealin fanit ottivat hänet vastaan hämmästyneenä ja liikuttuneena.

Anaheim Ducksissa, jossa hän pelasi vuosina 2009–2014, Koivulla oli mahdollisuus kilpailla Stanley Cupista, mutta joukkue ei ylittänyt toista pudotuspelikierrosta. Kuitenkin Koivun paluu Montrealin mestariseuraan sai suurta huomiota, ja hänelle järjestettiin unohtumatonta jäähyväisseremonia monta vuotta myöhemmin.

Saku Koivun ura jääkiekkohistoriassa on epäilemättä legendaarinen. Hän ei vain voittanut sydämiä kentällä, vaan myös sen ulkopuolella. Henkilökohtaiset merkkipaalut, kuten hänen perheensä ja voittonsa syöpää vastaan, ovat inspiroivia esimerkkejä taistelusta ja toivosta. Vaikka Stanley Cup jäi puuttumaan, Koivun tarina opettaa meidät, että todellinen voitto on elämänlaatu, perhesiteet ja ystävyys.