Tel Avivissa tapahtui järkyttävä väkivallanteko, jossa urheiluikoni ja olympiamitalisti Diana Svertsov, 19, altistui henkeä uhkaavalle tilanteelle raitiovaunussa. Tiistaina sattunut hyökkäys oli yhtä aikaa sydäntä pysäyttävä ja traaginen, kun kaksi aseistettua hyökkääjää aloitti veret seisauttavat hyökkäykset matkustajien keskuudessa.

Hyökkäys alkoi raitiovaunussa, ja se siirtyi nopeasti sen ulkopuolelle. Hyökkääjät käyttivät niin ampuma-aseita kuin teräaseitakin, mikä aiheutti kaaosta ja pelkoa. Seitsemän ihmistä menetti henkensä ja kuusitoista muuta haavoittui, mikä teki tästä tapahtumasta yhden pahimmista Tel Avivin historiassa.

Hyökkäyksen taustalla oli jännittynyt tilanne Iranin ja Israelin välillä, kun Iran oli juuri aloittanut ohjushyökkäyksensä Israeliin. Hamasin aseellinen siipi otti vastuuta tätä veritekoa edeltävästä väkivallasta, mikä lisäsi pelkoa ja epävarmuutta alueella.

Diana Svertsov kertoi, miten hän oli raitiovaunussa juuri ennen hyökkäystä, ja kuinka tilanne alkoi nopeasti muuttua uhkaavaksi. Hyökkääjät vaikuttivat ensin harmittomilta, mutta pian yksi heistä veti esiin aseen. "Emme voineet uskoa mitä näimme, pelko valtasi meidät", Svertsov kuvasi tunnelmaa raitiovaunussa.

Raitiovaunussa matkustajat pyrkivät suojaamaan itseään, ja pian kuulutettiin, että matkustajien tulisi poistua ajoneuvosta. Svertsov pelkäsi jokaisen liikahduksen vuoksi, kun hyökkääjät ampuivat ympärillä. "Valahdin kalpeaksi. En voinut sanoa mitään, pelko oli niin suuri", hän kertoi kyyneleet silmissä.

Pelastava hetki koitti, kun eräs rohkea mies hyppäsi Svertsovin avuksi ja heitti hänet pensaikkoon. Mies kehotti häntä pysymään paikallaan, mutta Svertsov kuuli äitinsä huolen, joka soitti yhä uudelleen. Hänen oli pakko piilottaa puhelin, jotta hyökkääjät eivät huomaisi häntä. Kun poliisi saapui paikalle, Svertsov pinkoi 5 kilometriä kotiin kuin pelästyneen eläimen lailla.

Saavuttuaan turvallisesti äitinsä luokse, Svertsov löysi äitinsä itkemässä Psalmien äärellä – he olivat kumpikin selvinneet, mutta trauman varjo kummitteli. Isä ei voinut pidätellä kyyneleitä, ja perheellä oli suuria tunteita käsiteltävänä.

Diana pohti jälkeenpäin, olisiko hän voinut estää hyökkäyksen, jos olisi aavistanut tilanteen räjähdysherkkyyden. Valitettavasti tällaisissa tilanteissa on usein mahdotonta valmistautua tai reagoida oikein. Tässä äärimmäisessä kriisitilanteessa hänelle jäi vain muistot ja traumatisoiva kokemus, jonka käsittelyyn kuluu aikaa.