Saku Koivu on suomalaisen jääkiekon ikoni ja hänen roolinsa vuoden 1995 ikimuistoisessa MM-kullassa on jäänyt ikiomaan paikkaansa jääkiekkofanien sydämissä.

Vaikka monet nuoremmat kiekkofanjit eivät ehkä tunne Koivun nolopelaajapersoonaa tai hänen saavutuksiaan NHL:ssä, hänen legendaarinen maineensa on silti kiistaton.

Koivu siirtyi NHL:ään vuosi 1995 sen jälkeen, kun hän valloitti SM-liigan pistepörssin 19 pisteen erolla, pelaten vain 45 ottelua (27+47=74). Hän johti TPS:n mestaruuteen ja Leijonat MM-kultaan.

Vain 20-vuotiaana Koivusta tuli Montreal Canadiensin ensimmäinen eurooppalainen kapteeni, ja hän johti joukkuetta C-kirjaimella kymmenen vuoden ajan.

Ville Peltonen, joka toimi Koivun kanssa maajoukkueessa, kertoi: "Se on mahtava kunnianosoitus. Saku on yksi suurimmista kapteeneista Canadiensin historiassa, ja se kertoo paljon hänen luonteestaan ja johtajuudestaan."

Peltonen muisteli myös, kuinka he muodostivat Tupu–Hupu–Lupu-ketjun Koivun ja Jere Lehtisen kanssa, ja kuinka tämä ketju pelasi yhteen vuoden 1994 olympialaisissa ja voitti pronssia sekä MM-hopeaa.

Suomalaiset muistavat hyvin kevään 1995, jolloin Tupu–Hupu–Lupu voitti maailmanmestaruuden Tukholmassa. Peltonen kuvasi näitä hetkiä yhdysvaltalaiselle medialle sanoen: "Meillä oli itsenäinen draivi, ja me koimme suuria hetkiä yhdessä."

Vuosien saatossa Koivun ura uhriutui vakaville vammalle ja myöhemmin hänen sairastumiselleen non-Hodgkinin lymfoomaan kaudella 2001–2002. Koivu teki kuitenkin huikean paluun ja pelasi kauden kolmanneksi viimeisessä ottelussa, keräten voimakkaat suosionosoitukset, kun hän luisteli talviharvinaista sairaalemosta kentälle.

Koivun paluu oli tunnelmointi hetki Montrealin jääkiekkoystävien keskuudessa. Yleisöllä oli käsittämättömän upeita tunteita, kun Koivu palasi kentälle lähes kahden vuoden poissaolon jälkeen. Montreal voitti ottelun ja varmisti paikan pudotuspeleissä neljän vuoden tauon jälkeen.

Vaikka Koivun uralla jäi puuttumaan Stanley Cup, hän voitti monia muita tärkeitä asioita elämässään. Hänen perhesiteensä avioitumisen myötä Hanna Norion kanssa ja lasten syntyminen toivat uutta iloa ja voimaa Koivun elämään. "Ymmärsin, että voin voittaa syövänkkin kuin hockeyn pelissä."

Kiekkoilu on todella suuri osa hänen identiteettiään, mutta perhe ja elämä sen ulkopuolella ovat olleet yhtä tärkeitä. "Sanon, että perheeni ja heidän tukensa antoivat minulle paljon enemmän kuin koskaan voisikaan saada pelkältä jääkiekkouralta."

Saku Koivun tarina muistuttaa meitä siitä, että urheilussa on kyse enemmän kuin vain voitosta – se on sydämen ja sielun voima joka loistaa, kun aika tekee yhteistyötä. Saku Koivu on legendaarinen pelaaja, mutta ennen kaikkea hän on fantastinen ihminen.