Uuden EU-komission aloittaessa työt sen edessä on tärkeä tehtävä Euroopan tulevaisuuden kannalta: kuinka kuroa umpeen eroa Yhdysvaltoihin ja Kiinaan, jotka ovat ylittäneet Euroopan talouskasvussa. Euroopan taloustilanne on edelleen huolestuttava, sillä viime vuonna bruttokansantuotteen (bkt) kasvu oli vain 0,4 prosenttia. Tämä on merkki siitä, että Euroopan teollisuustilanne on heikentynyt, eikä merkittäviä elpymisen merkkejä ole näkyvissä.

Yhdysvalloissa ja Kiinassa talous on kasvanut kiihtyvällä tahdilla, ja on odotettavissa, että ne jatkavat Eurooppaa nopeampaa kasvua. EU:ta rasittaa myös valtava määrä sääntelyä, joka on rajoittanut kilpailukykyä ja hidastanut investointeja. Energian hinta on edelleen epävakaa, mikä johtuu osin Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainassa.

Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen on korostanut, että kilpailukyvyn ja turvallisuuden vahvistaminen ovat viiden vuoden kauden pääteemoja. Euroopan keskuspankin entisen puheenjohtajan Mario Draghin raportti EU:n heikosta kilpailukyvystä on herättänyt huomiota. Draghi on ehdottanut suuria investointeja teknologian, puhtaan energian ja puolustuksen kehittämiseen.

Suomi ei voi jäädä taka-alalle, vaan sen on toimittava aktiivisesti. Elinkeinoelämän keskusliitto on ehdottanut uuden rahoitusvälineen perustamista, joka tukisi vihreää siirtymää, digitaalisia hankkeita ja puolustusta. Tämä on erityisen tärkeää, sillä suuret taloudet, kuten Saksa ja Ranska, kykenivät tarjoamaan suuria valtiontukia, joihin Suomi ei pysty vastaamaan. Yhteinen investointirahasto voisi tasoittaa pelikenttää ja tarjota suomalaisille hankkeille mahdollisuuden pärjätä rahoituskilpailussa.

Iso kysymys on kuitenkin se, mistä rahaa saadaan. Mahdollisuuksia on useita, kuten jäsenmaksujen nostaminen tai olemassa olevien varojen uudelleenohjaus. Lisäksi keskustelu yhteisestä velasta on pinnalla. Hallitukselle tämä on herkkä aihe, mutta EU-parlamentin teollisuusvaliokunnan jäsen Ville Niinistö on ehdottanut, että Suomi ei saisi sulkea ovia tässä asiassa, vaan osallistua neuvotteluihin oman etunsa nolaan.

Suomen on pyrittävä vaikuttamaan siihen, että rahoitus jaettaisiin talouskasvua ja vihreää siirtymää edistäville hankkeille. Jos Suomi jää neuvotteluista ulkopuolelle, se voi johtaa tilanteeseen, jossa suuret maat muokkaavat järjestelmän omaksi edukseen. Rahoituksen tulisi olla hallittua; hankkeet tulisi valita huolellisesti eikä jakamista saisi antaa jäsenvaltioiden päätettäväksi niin kuin aiemmin on tapahtunut.

Kysymys kuuluu: onko Suomi valmis nousemaan esiin ja puolustamaan omaa etuaan EU:n kentällä? Tai jääkö maa jälleen kerran suurten talouksien jalkoihin?