Mika Waltarista, suomalainen kirjailija ja kulttuurivaikuttaja, on paljastunut täysin uusi synkkä puoli, kun Helsingin Sanomat julkaisi otteita hänen ennen julkaisemattomista kirjeistään ja runoelmastaan. Nämä tekstikappaleet, jotka löytyivät SKS:n arkistosta, eivät suinkaan ole miellyttävää luettavaa.

Kirjeissä Waltari kuvailee viinanhuuruista elämäänsä ja viittauksia vaimonsa pahoinpitelyyn saavat nyt uuden merkityksen. Runoelma puolestaan sisältää järkyttävän kuvauksen raiskauksesta, herättäen huolta ja keskustelua sekä kirjallisuuden että kulttuurin kentällä.

Paljastus tapahtui, kun Leena Ilmarin, Waltarin rakastetun, arkistot avautuivat tänä vuonna. Ilmari, joka kuoli vuonna 2008, tunnettiin kulttuurivaikuttajana ja heidän suhteensa oli julkinen salaisuus 1940-luvulla.

Suomalaisen kirjallisuuden seuran arkistossa asiantuntijat, kuten Katri Kivilaakso, kiirehtivät dokumentoimaan ja numeroimaan kirjeitä ja paperia, sillä niiden kysyntä tulee olemaan valtavaa. Jyvaskylän yliopiston Mika Waltaria tutkinut Juha Järvelä ei ollut yllättynyt paljastuksesta. Hänen mukaansa Waltarin teoksissa vilisee teemoja erotiikasta, väkivallasta ja rakkaudesta.

Esimerkiksi vähemmälle huomiolle jäänyt teos 'Kultakutri' pitää sisällään prostituoidun tarinan ja seksuaalista väkivaltaa. WSOY kieltäytyi julkaisemasta sitä, ja Waltari julkaisi sen itse vuonna 1948. Tämä osoittaa, kuinka syvästi Waltari uskalsi käsitellä vaikeita teemoja.

Järvelä nostaa esiin myös verrattain tuntemattoman runoelman, jonka nimi, 'Aamuyön, kello viisi', on synkkä ja pahaenteinen. Tämä viittaa Waltarin elämään, joka oli täynnä alkoholin käyttöä ja mielenterveysongelmia.

Waltarin tunnetuimmat teokset, kuten 'Sinuhe egyptiläinen', eivät kerro hänen elämästään, jossa avioliiton ulkopuoliset suhteet ja henkilökohtaiset kriisit olivat keskeisiä. 'Neljä päivänlaskua' on sentimentaalinen kuvaus avioliitosta, mutta erotiikka ja tuska ovat pinnalla.

Tutkijat muistuttavat, että ei ole enää mahdollista keskustella asiasta Waltarin kanssa. Tämä paljastus ei kuitenkaan vähennä hänen teostensa arvoa, vaikka lukijat saattavat nyt nähdä ne eri tavalla.

Mika Waltari -seuran puheenjohtaja Juha Salo puolestaan kommentoi, että tietyt syvän psykologiset ja kulttuuriset näkökulmat hänen tuotannossaan ovat olleet ilmeisiä, jos vain on lukenut muutakin kuin Komisario Palmu -kirjoja.

Salo muistutti, että ajoitus oli otollinen kokeiluille ja vapauden huumalle, joka hallitsi 1920-luvun kulttuuriviitekehystä, johon myös Waltari kuului.

Kaiken kaikkiaan, nämä paljastukset herättävät uusia kysymyksiä kirjailijan perinnöstä ja siitä, kuinka taiteilijoiden yksityinen elämä ja luomukset tulisi erottaa toisistaan. Tänä päivänä, sosiaalisen median aikakaudella, moraalipaniikki voi johtaa jopa teosten boikotoimiseen.