Venäjä on tehnyt merkittäviä muutoksia ydinaseensa käytön doktriiniin, mikä herättää huolta kansainvälisesti. Kremli halusi korostaa uusia linjauksiaan, ja presidentti Vladimir Putin järjestikin erityisen kokouksen Venäjän turvallisuusneuvostolle, jossa käsiteltiin ydinpelotteen roolia. Tämä kokous televisioitiin, mikä on poikkeuksellista ja vain lisää jännitteitä maailman näyttämöllä.

Putinin mukaan sotilaallinen ja poliittinen tilanne on muuttumassa nopeaan tahtiin, ja Venäjän on pakko reagoida tähän kehitykseen. Talouslehti Kommersant huomauttaa, että presidentin tarkoitus oli selkeä viesti. Uudessa doktriinissa sallitaan ydinaseiden käyttö myös sellaista maata vastaan, jolla ei ole omia ydinaseita, mutta joka on liittoutunut ydinasevaltion kanssa. Tämä muuttaa ydinaseiden käyttösääntöjä ja madaltaa kynnystä niiden käyttämiseen.

Ulkopoliittisen instituutin senioritutkija Jussi Lassila arvioi, että nykyiset muutokset eivät ole täysin yllätys, sillä edellisessä doktriinissa, vuodelta 2020, ei ollut esteitä Venäjän toimenpiteille juuri samalla tavalla. "Nämä toimet liittyvät erityisesti Ukraina-tilanteeseen, ja Venäjä haluaa osoittaa voimaansa ja varoittaa lännen maita", Lassila toteaa.

Tämän lisäksi Venäjän äärimmäinen reaktio Yhdysvaltojen päätöksiin, jotka mahdollistavat läntisten aseiden käytön Venäjän maaperällä, lisää jännitteitä lisää. Kreml varoitti kolmannesta maailmansodasta, mikä voi lisätä pelkoa ja epävarmuutta kansainvälisillä alueilla. Venäjä on nostanut kytkintä ja osalistaan useaan otteeseen maan ydinaseiden käyttöä.

Lassila korostaa, että Venäjän toiminta pyrkii herättämään pelkoa lännen päättäjissä ja lisäämään varovaisuutta, mikä mahdollistaa maan sotilaalliset toimintaedellytykset. Hän painottaa, että on tärkeää seurata, näkyykö Venäjän ydinasevarastoissa poikkeuksellista toimintaa tai harjoituksia, jotka eivät kuulu normaaliin harjoitusympäristöön – vasta silloin uhka konkretisoituu.

Erityisesti Lassila kyseenalaistaa, mitä Venäjä voisi saavuttaa ydinaseilla perinteisessä konfliktissa, jossa alueista tulee saastuneita ja asuttamattomia. Tässä yhteydessä hän mainitsee myös riskit, jotka liittyvät taktisten ydinaseiden käyttöön, kuten tuulen suunta, joka voi vaikuttaa laskeumaan omille joukoille. Maailmanlaajuinen reaktio olisi todennäköisesti armoton, ja Venäjän on myös otettava huomioon Kiinan reaktiot ydinaseiden käytön yhteydessä.

Epävarmuus on siis edelleen Venäjän strategian keskiössä, ja Lassilan mukaan Putinin hallinto käyttää epäjohdonmukaisuutta poliittisena välineenä. Olisi kuitenkin syytä tarkastella, mitä Venäjä pyrkii saavuttamaan ja minkälaisia riskejä sen toimet voivat tuoda mukanaan. Huomionarvoista on myös, että Venäjän doktriinin muutoksessa on kyse enemmän viestinnästä ja hallinnollisista pelisäännöistä kuin varsinaisista ydinaseoloista.

Kun tarkastellaan Venäjän sisäistä hallintoa, doktriinin muutos on myös osoitus autoritaarisesta legalismista. Vaikka kaikki näyttää olevan juridisesti sitovaa, tämän takana ei ole aitoa demokraattista sisältöä. Lassilan mukaan Putinin hallinto legitimoituu monilla prosesseilla, jotka muistuttavat enemmän kulissia kuin aitoa demokratiaa.