Ihmisoikeusaktivisti Aleksandra Polivanova, joka pakeni Venäjältä väkivallan ja vainojen vuoksi, uskoo, että on tärkeää erottelun tehdä Neuvostoliiton aikaisen sortot ja nykyiset rikokset. Hän painottaa, että vaikka sota Ukrainassa on katastrofaalinen Venäjälle, on nykyisellä venäläisellä yhteiskunnalla myös oma vastuunsa.

Polivanova toimi aikaisemmin Memorialin hallituksessa, kunnes Venäjän viranomaiset päättivät lakkauttaa järjestön joulukuussa 2021. Hän oli mukana Memorialin Nobelin rauhanpalkintoseremoniassa Oslossa vuonna 2022, eikä paluu Moskovaan ollut enää turvallista. Etsintöjen ja kuulustelujen vuoksi hän tiesi, että pakokeino oli välttämätön, ja sai vihdoin tilaisuuden muuttaa Puolaan.

Polivanova on huolissaan siitä, miten Venäjän siviiliväestö reagoi sotaan. Hän huomauttaa, että yhä useampi venäläinen voi ymmärtää maan valtion sortavaa luonteen, ja tämä tietoisuus on lisääntynyt sodan myötä.

Etenkin nuorempi sukupolvi, joka ei ole kokenut Neuvostoliiton aikaa, on ottanut yhteen yhteiskunnallisten epäkohtien kanssa. Hän uskoo kansalaisaktivistien roolin merkitykseen, sillä he voivat vaikuttaa henkisiin asenteisiin ja mielipiteisiin, vaikka heillä ei olisi aseita tai suurta valtaa.

Polivanova tuomitsee sodan ihmisoikeusrikoksena ja sanoo, että Venäjän valtio ei voi yksin olla vastuussa sodan aiheuttamasta haitasta. Kansalaisyhteiskuntana venäläisten tulee tunnustaa oma vastuunsa kehityksessä. ”Meidän on yhdessä ymmärrettävä, että meidän roolimme on tärkeä”, hän toteaa.

Uuden aktivistipolven myötä on myös toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Polivanova uskoo, että he pystyvät nostamaan esiin asioita, joita aiemmat sukupolvet, kuten hänen ikätoverinsa, eivät huomioineet. Sota on paljastanut jopa systemaattisia epäoikeudenmukaisuuksia, jotka vaikuttavat eri vähemmistöihin Venäjällä.

Hänen mielestään, kunhan sota loppuu, ihmiskunnan on kohdattava mennyt historia ja historialliset väärinteot, oli se sitten Neuvostoliiton tai Putinin aikakaudelta.

Polivanova toivoo, että tulevaisuudessa Venäjä voi korvata Ukrainalle sodan aiheuttamat vahingot ja palauttaa miehittämät alueet. Hän uskoo, että paremmalla omatunnolla ja oppimisella ihmiskunta voi päästä rauhanomaiseen rinnakkaiselämään naapurimaidensa, kuten Suomen, kanssa.

”Meidän on työskenneltävä sen eteen, ettei tällaisia asioita tapahtuisi enää koskaan, ja on tärkeää mahdollistaa kansalaisyhteiskunnan nousu Venäjällä”, hän päättää.