Anna, venäläinen nainen, on etsinyt vanhempiaan hädissään lähes kaksi kuukautta sen jälkeen, kun Ukraina hyökkäsi Venäjän alueelle elokuussa. Hän asuu Kurskin kaupungissa, noin sadan kilometrin päässä Sudžan piiristä, joka sijaitsee vain kymmenen kilometrin päässä Ukrainan rajasta. Sudža on nyt Ukrainan hallinnassa ja alueella on tapahtunut raakoja taisteluja.

Anna ei ole hänen oikea nimensä, sillä Venäjällä kritiikki viranomaisia kohtaan voi johtaa koviin rangaistuksiin. Hänen vanhemmat katosivat heti Ukrian hyökkäyksen alussa, ja Anna sai heihin viimeisen kerran yhteyden juuri ennen hyökkäystä, jolloin he kertoivat kuulleensa tulituksia.

Huolet ovat paisuneet vanhempiensa katoamisen myötä, sillä alueen puhelin- ja verkkoyhteydet ovat olleet poikki, eikä sähköä ole ollut pitkään aikaan. Anna uskoo väärin tiedotettuun tilanteeseen, jonka mukaan siviileillä ei ollut vaaraa. Hän on järkyttynyt viranomaisten valehtelusta, joka on johtanut hänen vanhempiensa loukkuun jäämiseen taistelualueelle.

Taistelu Sudžassa alkoi virallisesti 6. elokuuta, ja seuraavana päivänä Venäjä julisti alueelle hätätilan. Elokuun 9. päivä Venäjä ilmoitti alkavansa ”terrorisminvastaisen operaation.” Annan vanhemmat yrittivät pysyä rauhallisina ja sanoivat aikovansa piiloutua kellariin hätätilanteessa, mutta Anna on nyt huolissaan siitä, ovatko he jääneet taistelualueelle.

Anna on yrittänyt ilmoittaa vanhempiensa katoamisesta paikalliselle Punaiselle Ristille ja vieraillut myös ihmisoikeusvaltuutetun toimistossa, mutta avun määrä on ollut vähäistä. Syyskuussa noin 88 kurskilaista kirjoitti avoimen kirjeen, jossa he pyysivät apua viranomaisilta epätoivoisesti. Kirjeessä kehotettiin Venäjän hallitusta ja ihmisoikeuskomissaria tekemään jotain katoamisten auttamiseksi.

Anna kritisoi paikallista hallintoa, joka on ylistänyt evakuointitoimenpiteitä, vaikka Sudžan alue ei ollut mukana. Surua ja epätoivoa ilmenee, kun ihmiset ovat jääneet taisteluiden keskelle ilman tukea.

Talven lähestyminen tuo mukanaan uusia haasteita. Anna on huolissaan siitä, miten Sudžassa sijaitsevat loukkuun jääneet selvityvät kylmässä. Hän katuu ettei onnistunut saamaan vanhempiaan turvaan aiemmin, sillä matkaan olisi mennyt vain tunti.

Venäjä ei salli vapaaehtoisten toimittaa elintarvikkeita tai lääkkeitä Sudžan alueelle, joka on laajentanut huolia ja epätoivoa alueen säätilan kouliessa edelleen. Anna toivoo, että viranomaiset alkaisivat ottaa todelliset uhkat vakavasti ja että apua saataisiin nopeasti niille, jotka ovat jääneet taisteluiden keskelle.