Viitasaaren evankelisluterilaisen seurakunnan inventointi on saavuttanut mielenkiintoisen käänteen, kun esineistöä on alettu dokumentoida huolellisesti ja erikoisia löytöjä alkaa paljastua. Erityisesti yksi löytö, Mikael Agricolan vuonna 1548 julkaistu Uusi Testamentti, on herättänyt suurta kiinnostusta.

Tämä harvinainen teos, jota tiedetään olevan vain noin 60 kappaletta jäljellä, on ollut unohduksissa seurakunnan arkistojen uumenissa, ja se on saanut uudet kankaiset kannet 1800-luvulla. Kirja, jolla on merkittävä kulttuurihistoriallinen arvo, sisältää myös mielenkiintoisia muistiinpanoja sekä latinaksi että suomeksi.

Tutkija Mikko Salo, joka on ollut mukana inventointiprosessissa tammikuun lopulta alkaen, kertoo, että kirja on saatu lahjoituksena 1950-luvulla Aleksandra Kinnuselta, joka tunnetaan helluntaisaarnaajana. Kinnusen tarinaa kirjan alkuperästä ei kuitenkaan tiedetä, ja se on vuosikymmenten saatossa jäänyt tarkastelun ulkopuolelle.

"Kukaan ei osannut odottaa tällaista löytöä. Tämä kirjapari on tärkeä osa yhteiskuntaamme ja kulttuuriperintöämme!", Salo toteaa. Kirjan arvoa on mahdotonta mitata rahassa, sillä sen merkitys ulottuu syvälle paikallishistorian juurille.

Samaan aikaan seurakunnan arkistohuoneesta paljastui myös Alvar Aallon suunnittelemat kynttilänjalat, jotka Aalto suunnitteli Viitasaaren kirkolle yli sata vuotta sitten. Nämä kynttilänjalat ovat erikoisia, ja ne valmistettiin erityisestä englantilaisesta tinasta. Aallon suunnitelmat muuttivat Viitasaaren kirkon ilmettä merkittävästi 1920-luvulla, ja niin kynttilänjalat kuin kirkon sisustus ovat edelleen tärkeitä kulttuuritaiteellisia viittauksia.

Viitasaaren seurakunnan tavoitteena on tehostaa inventointejaan ja varmistaa, että kuka tahansa voi tutustua näihin historiallisiin aarteisiin. Salo on huolissaan siitä, että perinteet ja tarinat saattavat hävitä, kun seurakuntia yhdistellään ja työntekijät vaihtuvat. Kuitenkin jokaisella löytämälläsi esineellä on oma tarinansa, ja sen merkitys ristiriitainen kulttuuri- ja paikallishistorian konteksteissa tekee siitä erityisen arvokkaan.

Tulevaisuudessa seurakunta toivoo pääsevänsä esittelemään näitä löytöjä laajemmalti, jotta myös seuraavat sukupolvet voivat oppia ja arvostaa omaa historiaansa ja kulttuuriperintöään.