Liigan kuumista valmentajaväitteistä omat havaintonsa esittävät Niko Välikenttä, Harri-Pekka Pietikäinen sekä Kalle Alin.

Kriisi on ohi! Ville Mäntymaa johdattaa Kärpät keväällä takaisin mitalikandidaatiksi.

Välikenttä: Ei mennä kuitenkaan liian pitkälle. Kärppien peli on epäilemättömästi parantunut tappioputken jälkeen, mutta sen oli pakko parantua. Kun ottaa huomioon joukkueen käytettävissä olevat resurssit, seitsemän ottelun taaperrus oli masentava ja sekava esitys.

On syytä huomioida, että joukkueen edellisten voittojen avaimina ovat olleet ennemminkin leveyspelaajat kuin kuun alussa loukkaantumisestaan toipunut tähtipelaaja Teemu Turunen. Viime keskiviikkona SaiPaa vastaan voittomaalin iski Marko Anttila, ja lauantaina Lukon verkkoon hattutempun teki Josh Melnick, joka oli kerännyt vain kuusi pistettä ennen ottelua.

Kärpät ei voi nojata leveyspelaajiinsa ottelusta toiseen. On kuitenkin lupaavaa, että onnistumisia on tullut myös leveämmältä rintamalta, mikä viittaa positiiviseen kehitykseen.

Kymmenentenä majailevalla joukkueella on 33 ottelun jälkeen kuitenkin jo toistakymmentä pistettä takamatkaa Liigan kärkisijoille. Se ei saa pelata loppukautta huonommin kuin alkukauden, mikäli mielii pudotuspeleihin.

Pudotuspelit itsessään ovat oma maailmansa, jossa voi tapahtua mitä tahansa, mutta ennen kuin uskon minkään suuremman saavutuksen olevan mahdollinen tälle kaudelle, haluaisin nähdä Kärpiltä seitsemän ottelun voittoputken.

Pietikäinen: On totta, että muutama voitto ei vielä paljoa merkitse. Esimerkiksi Lukkoa vastaan kyseessä oli melkolailla kuluvan kauden selvinkin selviytymistaistelu. Jokin kuitenkin on selvästi muuttumassa Kärppien osalta.

Vaikeuksista on ainakin toistaiseksi selvitty ilman suuria henkilövaihdoksia. Mikäli kurssi saadaan käännettyä, joukkueella on takataskussaan yksi suurista voimavaroista: vaikeuksien kautta voimistunut yhteisöllisyys.

Ratkaisijoiden leveä rintama vain puoltanee Kärppien mahdollisuuksia kevätkaudella. Ei ole syytä odottaa, että kärkiketjujen ratkaisijat taantuisivat kollektiivisesti. On lukuisa määrä luottamusta, että tilkitsejiä löytyy myös haasteellisiin hetkiin, kun kovimpien pelaajien panos ei ole optimaalinen.

Kärppien nousun suurin este seisoo silti maalinsuulla. Kumpikaan joukkueen maalivahdeista ei ole vakuuttanut muuten kuin yksittäisissä otteluissa. On hämmästyttävää, ettei asiaan ole reagoitu uusilla hankinnoilla. Mikäli joukkue saa maalinsuulle vakituisen ja voittoja mahdollistavan maalivahdin, Kärpät voivat olla kevään todellinen musta hevonen.

Jopa mitalipeleihin saakka.

Alin: Syyt liian optimistiseen ajatteluun viimeaikaisten otteiden parantumisen jälkeen tuskin kuitenkaan on. Viimeisten viiden ottelun aikana tapahtunut piristyminen on ollut pitkälti juuri Turusen paluun ansiota. Lisäksi tähkhyökkääjä on herättänyt aikaisemmin talviunilla olleen Reid Gardinerin, joka on iskenyt viiteen otteluun yhteensä seitsemän pistettä.

Iso rooli viimeaikaisen nosteen takana on ollut myös uudella puolustajahankinnalla Marcus Björkillä, josta on tullut joukkueen selkeä ykköspuolustaja ja alakerran pelillinen johtaja.

Vaikein kriisivaihe lienee tällä hetkellä ohi, mutta oululaisten kokonaisvaltaisessa pelaamisessa on vielä valtavia puutteita. Omiin menee liikaa maaleja yksilö- ja kollektiivitasolla tapahtuvien virheiden vuoksi, eikä maalivahdeilta ole paikkamaan näitä virheitä riittävästi. Viiden ottelun tarkastelujaksolla Kärppien verkkoon on isketty kolme kertaa neljä maalia.

On kuitenkin todettava, että tulokset – joilla tulosurheilussa on merkitystä – ovat parantuneet, ja jonkinasteista heiluriliikettä oli jo korkea aikakin odottaa Kärppien kaltaiselta tähtisateiden joukkueelta. Totuus lienee jossain välimaastossa: Kärpät ei ollut missään vaiheessa niin huono, kuin miltä se syksyn synkimpinä hetkinä näytti, mutta ei siitä ole myöskään viimeisen viiden ottelun aikana kuoriutunut mestaruuskandidaatti.

Juhamatti Yli-Junnilan ulostulo videolla sekä lehdistötapahtuman sivuuttaminen olivat kauden toistaiseksi noloin teko.

Pietikäinen: Aamen. On vaikea löytää syitä sille, miksi Pelicans päätti julkaista moisen videon. Mikäli kyse oli kannattajien vakuuttamisesta, oli se pahimman luokan aliarviointia.

Yli-Junnilan lapsellinen ilme siitä, kuinka "minkäänlaista lipsumista toimintatavoista ei enää katsota läpi sormien" herättää kysymyksen siitä, onko näin toimittu myös alkukaudella. Jos Pelicans nyt alkaa pelaamaan arvojensa mukaisesti, onko aiemmin toimittu tietoisesti toisin.

"Me ei reagoida vastustajaan" on kaiken kruunuksi kehnoin valmentamiseen liittyvä ilmaisu miesmuistiin.

Myös lehdistötapahtuman sivuuttaminen HPK-tappion yhteydessä oli äärimmäisen nolo temppu, joskaan ei ennenkuulumaton. On ymmärrettävää, että joukkueelle viestiminen nähdään mediavastuita tärkeämpänä. Kuitenkin se kertoo omalla tavallaan, mikäli valmentaja ei kykene hoitamaan sovittuja velvoitteita tappion tuomassa tunnepuuskassaan.

Yli-Junnilan ulostulon myötä Pelicansille voi olla äärimmäisen vaikeaa osoittaa itsensä keskiviikkona SaiPaa vastaan, ellet se kykene kairaamaan pelistään voittoa.

Toimitusta puhuttava Pelicansin maanantaisesta somevideosta.

Välikenttä: En ole täysin samaa mieltä siitä, merkitsisikö sarjakärjelle häviö vielä niin paljon, mutta toki sanojen jälkeen teot merkitsevät.

Pelicansin ulostulo ei saapunut joukkueen sarjaohjelman kannalta mitenkään optimistiiseen aikaan. Seuraavassa kymmenessä ottelussaan se kohtaa seitsemän kertaa tällä hetkellä Liigan kärkikahdeksikkossa olevan joukkueen, joihin lukeutuvat esimerkiksi SaiPa, HIFK ja Lukko kahdesti. Kuulostaa melko haastavalta rastilta.

Toisaalta ei mitään ulostuloa enää tammi–helmikuussa 40 ottelun jälkeen kannattaa tehdä, jos joukkue on silloinkin toiseksi viimeisenä. Silloin on jo liian myöhäistä.

Mitä tulee Yli-Junnilan ratkaisuihin, niin lehdistötapahtuman sivuuttaminen ei tosiaan ole ainakaan poikkeuksellista, enkä kokenut videotakaan erityisen noloksi. Mutta se on toinen juttu, koinko kumpaakaan tempausta myöskään erityisen vakuuttaviksi.

Ei olisi ensimmäinen kerta Liigassa, kun korpivaellus jatkuu samanlaisena tai jopa pahempana nimenomaan joukkueen "uudesta alusta" puhumisen jälkeen. Eikä tämä olisi Pelicansille ensimmäinen kerta, kun imago kärsii.

JYP teki oikein luopuessaan ennemmin Mikko Heiskasesta kuin Johan Pennerbornista.

Välikenttä: Kun väite muotoillaan näin, kallistun olemaan sen kanssa samaa mieltä. Valmentajapotkuissa on mielestäni sekä positiivisia että negatiivisia puolia, eikä Mikko Heiskanen ollut enää toisen mahdollisuuden arvoinen JYPin valmennuksessa syksyllä.

On toki hiukan epätavallista, että Liiga-joukkueen valmennuksesta irtisanotaan vain yksi apuvalmentaja. Johan Pennerborn on tosin ainakin omien sanojensa mukaan valmentaja, joka jakaa vastuuta koko valmennukselle, joten ehkä seurassa nähtiin Heiskasen vastuualueen pettäneen.

Lienee myönteistä pohtia, oliko Heiskasen vaihtaminen Tomi Pettiseen tai ylipäätään johonkin muuhun valmentajaan Pennerbornin oma toive. Ilta-Sanomien mukaan näin ei ollut, vaan Heiskasen irtisanominen tuli päävalmentajalle yllätyksenä, mikä on huolestuttava tieto.

Oli miten oli, on kokemattoman valmentajan korvaaminen vielä kokemattomalla tekijällä kuitenkin kummallinen valinta ulkoapäin tarkasteltuna. JYPin valmennus kaipaa lisää Liiga-kokemusta.

Päävalmentajan itsensä osalta sanoisin, että hän ansaitsee vielä mahdollisuutensa näyttää, vaikka JYPin pelissä on ollut ongelmia etenkin omassa puolustuspäässään. Syksyisen tapaamisemme perusteella Pennerborn on huomioiva johtaja, jolla uskon olevan potentiaalia parempaankin.

Pietikäinen: Mielestäni Heiskasen ja Jukka-Pekka Haatajan asema olisi pitänyt kyseenalaistaa jo viime kauden päätteeksi. Olivathan he pääarkkitehtejä katastrofaalisella kevätkaudella. Vaikea ymmärtää, miksi JYP ei lähtenyt uudistamaan koko valmennusryhmäänsä jo tuolloin.

Pennerbornista on ollut vaikea saada selkoa, onko hän JYPissä lintu vai kala. Viime vuosien jälkeen JYPiin on kaivattu erityisesti vahvaa johtajuutta. Ruotsalaisvalmentaja on omien sanojensa mukaan tuonut kuitenkin enemmän vastuiden jakamista. Kuka lopulta johtaa JYPin pelillistä identiteettiä (mikäli sellaista edes voidaan havaita)?

Heiskasen potkujen taustalla lienee mitä ilmeisimmin epäluottamus joukkueen sisällä. Ainakin tällainen johtopäätös on houkutteleva vetää Ilta-Sanomien jutun mukaan. Mikäli näin, en usko potkujen vaikuttavan ainakaan lyhyellä aikavälillä JYPin pelaamiseen, jossa viime viikot ovat olleet positiivisia merkkejä.

Mikäli tasaisuutta ei tammikuun aikana löydy, on syytä jo näyttää Pennerbornille ovea ja hankkia Jyväskylään jämäkämpi sheriffi (jonka nimi ei kuitenkaan ole Suikkanen).