Euroopan taloustilanne on huolestuttava, erityisesti suurissa maissa kuten Saksa ja Ranska. Vuonna 2024 Saksan talouden ennustetaan jäävän miinukselle, vaikka viralliset kasvuennusteet ovat vain 0,6%. Ranskan talous ei ole paljoa paremmassa kunnossa, sillä sen kasvuluvut ovat vain 1% ja 0,2%.

Saksan suuryritykset kohtaavat ennennäkemättömiä vaikeuksia, ja Ranskassa budjettialijäämän arvioidaan ylittävän tuplasti 3%:n EMU-kriteerin. Tämä tarkoittaa, että Ranskan hallitus tarvitsee vielä 60 miljardin euron menoleikkauksia tilanteen korjaamiseksi.

Poliittinen tilanne molemmissa maissa on myös epävakaa, mikä vaikuttaa negatiivisesti talouden luottamukseen. Saksa valmistautuu ennenaikaisiin vaaleihin äärioikeistolaisen AfP-puolueen nousun myötä, kun taas Ranskassa neljäs pääministeri pyrkii estämään taloudellisen katastrofin raskaasti velkaantuneessa maassa. Luottoluokitusyhtiö Moody's on alentanut Ranskan luottoluokitusta, mikä nostaa valtionobligaatiot yli 3%:iin, eikä tämä ole hyvä uutinen valtavan 3200 miljardin euron velkasalkun kannalta.

Koko Euroopan unioni kohtaa haasteita kilpailukyvyn ja kasvun saavuttamisessa verrattuna muuhun maailmaan. Venäjän ja Ukrainan välinen sota tuo lisää epävakautta alueelle, ja sen taloudelliset sekä poliittiset haasteet rasittavat EU:ta entisestään.

Saksassa ja Ranskassa käytävä keskustelu yhteisvelasta on kiihtynyt, ja monet jäsenmaat, kuten Italia, Ranska ja Espanja, tukevat yhteisvelan käyttöönottoa. Italia on ollut erityisen aktiivinen, ja sen entinen pääministeri Mario Draghi on ollut yksi sen puolestapuhujista.

Itä-Euroopan maat ja velkaantuneet maat kuten Italia ja Ranska näkevät yhteisvelan mahdollisuutena saada uutta rahaa monenlaisiin hankkeisiin, vaikka sitä perustellaan EU:n yhteisellä hyvinvoinnilla. Kuitenkin tärkeää on se, että EU:n jäsenvaltioilla on mahdollisuus aidosti kilpailla keskenään.

Olen samaa mieltä siitä, että yhteisvelkaa tulisi tarkastella vain todellisten tarpeiden perusteella. Uudet elvytys- tai kasvurahoitusmallit eivät ole vastaus. Historia opettaa, että keskitetty rahoitus ei aina tuo toivottua tulosta, kuten Neuvostoliiton aikaiset mallit osoittavat.

Sen sijaan on tärkeää, että pienetkin valtiot, kuten Irlanti, Tanska, Ruotsi ja Sveitsi, saavat mahdollisuuden innovaatioihin ja kehitykseen. Yhteinen rahoitus tutkimukseen ja kehitykseen on perusteltua, sillä se hyödyttää kaikkia EU:n jäsenvaltioita.

Erityisesti puolustusteollisuuteen panostaminen voisi olla yksi yhteinen tavoite. EU-maiden tulisi edistää yhteistä turvallisuutta varautuakseen tuleviin uhkiin. Kaiken kaikkiaan, yhteisrahoitus on hyväksyttävää, mutta suurhankkeiden tai elvytystoimien yhteisrahoitukselle tulee olla varauksemme.