Venäjän presidentti Vladimir Putin sai virallisia onnitteluja vain kahdeksalta maailman johtajalta hänen 72-vuotissyntymäpäivänään 7. lokakuuta. Tämä määrä on alhaisin sitten Venäjän täysimittaisen hyökkäyssodan alkamisen, kertoi itsenäinen venäläinen media Agenstvo.

Kun suurin osa johtajista valitsi lähettää onnittelusähkeitä, vain Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan soitti Putinille suoraan. Hänen lisäkseen onnittelut lähetti muun muassa Nicaraguan presidentti Daniel Ortega, Turkmenistanin presidentti Serdar Berdimuhamedov, Valko-Venäjän presidentti Aljaksandr Lukašenka, Armenian pääministeri Nikol Pashinyan, Keski-Afrikan tasavallan presidentti Faustin-Archange Touadera, Kazakstanin presidentti Kasym-Zhomart Tokajev ja Bahrainin kuningas Hamad ibn Isa Al Khalifa.

Vertailun vuoksi, vuonna 2022 Putinia onnitteli 10 valtionpäämiestä ja kaksi vuotta sitten 14. Tänä vuonna on siis käynyt ilmi, että jopa keskeiset liittolaiset ovat vähentäneet tukeaan hänelle. Tämä kehitys herättää kysymyksiä Venäjän kansainvälisestä asemasta ja siihen liittyvistä geopoliittisista muutoksista.

Erikoista on myös, että Brics-ryhmään kuuluvat maat, jotka ovat perinteisesti olleet suhteellisen myötämielisiä Venäjä kohtaan, eivät olleet mukana onnittelulistalla. Vielä vuonna 2021 ennen Ukrainan sotaa Putin sai runsaasti onnittelupuheluja maailmanjohtajilta.

Kreml on kuitenkin keksinyt tapoja nostaa esiin onnittelusiä. Koululaiset ja päiväkoti-ikäiset osallistettiin juhlintaan ympäri Venäjää, vaikka maailman johtajien onnittelut olivat vähäisiä. Esimerkiksi Etelä-Venäjällä Rostovin alueella lapset muodostivat jonon kirjoittaakseen nimen "Putin".

"Olemme ylpeitä siitä, että maailman paras presidentti hallitsee maatamme", koulu ilmoitti. Samalla Venäjän koulutusjärjestelmää on muutettu sodan myötä, ja Kreml on uusinut historiankirjat sekä loppukokeet. Viime viikolla Putin kehotti kouluissa käytettävän patrioottista propagandaa, alkaen jo päiväkodeista.

Tämä kehitys herättää huolta Venäjän tulevaisuudesta ja koululaitoksen roolista nuorten aivojen muovaamisessa. Onko tämä vain osa laajempaa teknologia- ja propagandainnovaatioita, vai onko kyseessä kyvyttömyys rakentaa suhteita muihin maihin? Se jää nähtäväksi, mutta yksi asia on varma: Venäjän poliittinen ja sosiaalinen maisema on muuttumassa dramaattisesti.