Asunnottomuus näyttää nyt erilaiselta kuin aiemmin. Kaduilla elää yhä enemmän ihmisiä, joilla ei välttämättä ole päihde- tai mielenterveysongelmia. Heiltä puuttuu vain oma koti.

Viimeisen 12 vuoden aikana asunnottomuus väheni Suomessa, mutta tilanne muuttui yllättävästi viime vuonna, jolloin asunnottomien määrä alkoi nousta jälleen. Erityisesti yksin elävien asunnottomien määrä kasvoi peräti kymmenellä prosentilla, mikä tarkoittaa, että 377 ihmistä menetti kotinsa. Tämä merkitsee huolestuttavaa kehitystä koko maassa.

Asunnottomuus on edelleen enimmäkseen keskittynyt suurimpiin kaupunkeihin. Helsingissä kymmenen vuoden aikana tapahtunut positiivinen kehitys katkesi, kun 47 henkilöä menetti asuntonsa, ja pääkaupungissa oli yhteensä 786 asunnotonta.

Erityisesti katuasunnottomuuden lisääntyminen herättää huolta. Katuasunnottomuudella tarkoitetaan ihmisiä, jotka elävät ulkona, rappukäytävissä tai julkisissa tiloissa. Tämä kehitys on johtanut siihen, että asunnottomat näkyvät yhä useammin kadunvarsilla, kauppakeskuksissa ja julkisen liikenteen solmukohdissa.

Vailla vakinaista asuntoa -yhdistyksen palvelupäällikkö Jussi Lehtonen huomauttaa, että yhä useammat kaduilla elävät ihmiset eivät kamppaile mielenterveys- tai päihdeongelmien kanssa, vaan heiltä puuttuu vain asunto.

Viime aikoina on myös uutisoitu tapauksista, joissa asunnottomiksi joutuneet ovat majoittuneet Helsinki–Vantaan lentoasemalla. Lisäksi Helsingin Sanomat on raportoinut kauppakeskus Triplassa yöpyvistä kodittomista.

Asunnottomuuden lisääntymiseen vaikuttavia syitä ovat muun muassa inflaatio ja jatkuvasti kohoavat vuokrat. Suurempi merkitys saattaa kuitenkin olla hallituksen talouspolitiikalla, joka on kurittanut erityisesti vähävaraisia suomalaisia leikkaamalla työttömyysturvaa, asumistukia ja toimeentulotukia.

Hallitus on toteuttanut useita leikkauksia asumistukiin, mikä on johtanut siihen, että toimeentuloa vailla elävät kotitaloudet asuvat liian kalliisti. Viime vuoden huhtikuusta lähtien Kela on lähettänyt kirjeitä lukuisille kotitalouksille, joiden asumiskustannukset ylittävät kuntakohtaisen maksimikustannuksen, kehottaen heitä muuttamaan halvempaan asuntoon. Tämä johtuu lakimuutoksista, joiden myötä Kela ei voi enään kattaa asumistuen ylittäviä kustannuksia, vaikka edullisempia vaihtoehtoja ei olisikaan tarjolla.

Samaan aikaan hallitus on supistanut valtion tukemaa kohtuuhintaista asuntotuotantoa, mikä on entisestään vaikeuttanut asuntotilannetta. Nuorisoasuntoliiton asiantuntijat arvioivat, että tämä kehitys voi johtaa nuorten asunnottomuuden nousun jatkumiseen.

Asumistuki on leikattu useissa kaupungeissa, kuten Helsingissä sekä kuudessa muussa kaupungissa. Kela on arvioinut, kuinka suuret asumismenot hyväksytään toimeentulotukena, ja Helsingissä maksimituki asetettiin tasolle, joka ei vastaa kaupungin kallista vuokratasoa.

Viime vuonna 22 700 ruokakuntaa menetti asumistukensa, ja keskimääräinen maksettava tuki laski noin 35 euroa. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomi voi säästää tulevaisuudessa miljoonia euroja, mutta inhimillinen kärsimys kasvaa. Pitkäaikaisen asunnottomuuden myötä muut ongelmat, kuten fyysiset sairaudet ja mielenterveysongelmat, saattavat lisääntyä, ja hallitus ei ole varautunut niiden hoitokustannuksiin.

Miten tämä tilanne ratkeaa? Tarvitaan kiireellisiä toimia, jotta voimme estää asunnottomuuden lisääntymistä ja varmistaa kaikille suomalaisille pääsy turvalliseen ja kohtuuhintaiseen asumiseen. Asunto on jokaisen perusoikeus.