Käänne on todella selvä.

Viime vuosina Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen on toistuvasti varoittanut Kiina-riippuvuuden riskeistä ja nostanut esiin, kuinka epätasapainoinen Kiina-kauppa vahingoittaa Eurooppaa. EU:n suhteet Kiinaan ovat olleet jännitteiset, mutta tänä vuonna äänensävy on muuttunut.

Tammikuun lopussa von der Leyen totesikin Maailman talousfoorumin kokouksessa Davosissa, että EU:n on syytä syventää suhteitaan Kiinaan ja etsiä rakentavia ratkaisuja molempien osapuolten hyödyksi. Suomessa on kuultu samankaltaisia kommentteja; Kansanedustaja Tytti Tuppurainen (sd.) mainitsi helmikuussa, että taloudellinen yhteistyö Kiinan kanssa voisi ”tukea Eurooppaa” ja mahdollisesti heikentää Kiinan ja Venäjän yhteistyötä.

Taustalla vaikuttaa ymmärrettävä transatlanttisten suhteiden turbulenssi. Presidentti Donald Trumpin aikana Euroopan luotto Yhdysvaltoihin on heikentynyt, mikä on saanut Euroopan suuntaamaan katseensa enemmän itään. Mutta alkaako tästä todella uusi aikakausi EU:n ja Kiinan suhteissa? Toistaiseksi näyttää epävarmalta.

Kiinan ja Euroopan suhteita rasittavat monet ongelmat. Pitkät ja monimutkaiset kauppapoliittiset riidat ovat yhä olemassa, ja Kiinan ja Venäjän välinen yhteistyö on esteenä Euroopan ja Kiinan suhteiden tiivistymiselle. Kiinan teollisuudessa on edelleen ylituotantoa, joka merkitsee, että valtion tukemana tuotetaan tavaroita, kuten terästä, aurinkopaneeleja ja autoja, enemmän kuin markkinat kestävät. Tämä vuotaa halpoja tuotteita Euroopan markkinoille ja heikentää eurooppalaisten tuottajien asemaa.

EU on yrittänyt puuttua kaupan epätasapainoon, mutta tulokset ovat jääneet laihoiksi. Kiinan anteliaat valtiontuet ovat myös suututtaneet EU:n johtajia, mikä johti viime vuonna tullien asettamiseen kiinalaisille sähköautoille.

Viime viikolla EU:n kauppakomissaari Maroš Šefčovič vieraili Kiinassa keskustelemassa kauppakiistoista, mutta eikä sielläkään syntynyt konkreettisia tuloksia, jotka viittaisivat suhteiden lämpenemiseen.

EU:n Kiina-politiikan suurin haaste tällä hetkellä on yksituumaisuus. Eri jäsenvaltiot tavoittelevat Kiinalta erilaisia asioita. Ääripäitä edustavat Viktor Orbánin Unkari, joka on Kiinan keskeinen kumppani Euroopassa, ja Liettua, joka ei ole pelännyt kritisoida Kiinaa ja tukee Taiwania.

Kun EU etsii yhteistä linjaa, Kiina nauttii Yhdysvaltojen aiheuttamasta sekaannuksesta. ”Kiina näkee Euroopan heikkona ja Yhdysvaltojen hylkäämänä. Tämä on Kiinalle loistava mahdollisuus vain istua rauhassa ja tarkkailla, mitä tapahtuu”, sanoo Kiina-asiantuntija Sari Arho Havrén.

Viime viikolla A-Studiossa keskusteltiin Euroopan ja Kiinan suhteista. Professori Mikael Mattlin totesi, että Kiina, Venäjä ja Yhdysvallat voivat pian tehdä diilin etupiireistään, mikä olisi Euroopalle huono uutinen.

Yhteenvetona voidaan todeta, että vaikka EU on yrittänyt lähentää suhteitaan Kiinaan, esteet ja jännitteet ovat yhä korkeat. Kiinan jalanjäljen kasvu Euroopassa herättää kysymyksiä Euroopan tulevaisuudesta globaalissa politiikassa.