Jokerin (2019) ensiesittelyssä kävi ilmi, että Joaquin Phoenixin esittämä Arthur Fleck ei ole Batmanin tunnetuin vihollinen, Jokeri, vaan ikään kuin konsepti, jonka ympärille todellinen Jokeri kehittyy. Tämä lähtölaukaus luo pohjan mielenkiintoiselle keskustelulle siitä, miten urbanit legendat ja tarinat syntyvät.

Joker-ohjaaja Todd Phillips on vahvistanut tämän ajatuksen, kun hän sanoo: ”Arthur on vain vastahakoinen ikoni.” Tämä tulee erityisesti esiin tulevassa jatko-osassa, Joker: Folie à Deux. Elokuvassa Arthur, olosuhteiden uhri ja väärin idolisoitu antihero, joutuu oikeuden eteen puolustamaan itseään.

Phillips avaa myös Arthurin syviä tunteita: ”Kun Arthur todistaa vartijoiden tappavan nuoren sairaalassa, hän ymmärtää, ettei mikään määrä meikkiä voi muuttaa asioita. Hän on aina ollut vain Arthur Fleck – ei se idea, jonka Gothamin asukkaat ovat asettaneet hänelle.” Tämä syventää katsojan ymmärrystä siitä, kuinka identiteetti ja itseisarvo voivat kadota, kun yhteiskunta asettaa valtavia odotuksia.

Elokuvassa Lady Gagan esittämä Lee toimii provokaattorina, ja näiden kahden välillä kasvaa toksinen rakkaussuhde, joka syventää juonta. Lee ei edes kutsu Arthuria nimeltä ennen elokuvan lopputuhinaa, mikä osoittaa hänen etäisyyttään ja manipulatiivisuuttaan.

Leellä on omat suunnitelmansa, eikä hän aio antaa Arthurin olla rauhassa, mikä tekee heidän vuorovaikutuksestaan entistä jännittävämpää. ”Surullisin asia on, että Arthur on vain Arthur, eikä kukaan ole oikeasti kiinnostunut hänestä”, Phillips lisää, mikä herättää katsojissa empatiaa tätä monimutkaista hahmoa kohtaan.

On myös mielenkiintoista huomata, kuinka elokuvan teemat resonoivat nykymaailman kanssa – korruptio, hylätyt ihmiset ja yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuus ovat aiheita, jotka huutavat huomiota. Jatko-osan myötä Jokerin tarina syvenee, ja voimme odottaa sekä psykologista draamaa että visuaalista näyttävyyttä, joka tekee siitä jälleen kerran keskustelunaiheen.

Valmistaudu syvälliseen tutkimusmatkaan Gothamin pimeään sydämeen ja valmistaudu hämmästymään siitä, kuinka yksi hahmo voi symboloida niin paljon enemmän kuin pelkkä rooli.