Azerbaidžanin Bakussa pidetyssä YK:n ilmastokokouksessa saavutettiin sopu uudesta ilmastorahoitustavoitteesta, mutta energiasiirtymän edistämisessä jäätiin kauas tavoitteista, kertoo ympäristöministeri Kai Mykkänen.

Ilmastokokous päättyi lähes 200 maan hyväksymään sopuun Suomen aikaa varhain sunnuntaina, ja kokous venyi useita tunteja aikataulusta. Loppuneuvotteluissa keskusteltiin erityisesti ilmastorahoituksen suuruudesta, ja kehittyvien maiden edustajat uhkasivat jättää keskustelut kesken, mikäli rikkaat maat eivät suostuisi lisäämään rahoitusta. Hetkittäin neuvottelut näyttivät olevan romahduksen partaalla.

Lopulta yhteisymmärrys saavutettiin vähintään 300 miljardin dollarin rahastosta. Uusi sopimus tarkoittaa, että kehitysmaat saavat vuosittain kolminkertaisen määrän rahoitusta verrattuna nykyiseen 100 miljardin dollarin vuosittaiseen tavoitteeseen, joka on tulossa päätökseen. Rahoituksen nostamiseen vaaditaan kuitenkin aikaa, sillä 300 miljardin dollarin tavoite saavutetaan vasta vuoteen 2035 mennessä.

Kokouksessa sovittiin myös 1,3 biljoonan dollarin kokonaisrahoitustavoitteesta, jossa valtioiden sopiman 300 miljardin rahoituksen lisäksi kerätään huomattavaa yksityistä rahoitusta vuoteen 2035 mennessä.

Mykkänen korosti, että ilmastorahoituksen on kohdistuttava erityisesti niitä maita auttaviin toimiin, jotka kärsivät ilmastonmuutoksen vaikutuksista eniten, ja että yksityisen rahoituksen lisääminen on olennaista.

Huolestuttavaa on, että osan öljyntuottajamaista haluaa edelleen torjua energiasiirtymää, vaikka viime vuonna Dubain ilmastokokouksessa sovittiin fossiilisista polttoaineista irtautumisesta. Bakun kokouksen päätöstekstiin ei kuitenkaan sisältynyt merkittävää seurantaa tai etenemistä Dubain päätösten suhteen.

Mykkänen totesi, että EU:n oli tärkeää saada vahvat kirjaukset päästöjen hillinnästä ja energiasiirtymästä. "Laiha sopu on ainakin parempi kuin lihava riita", hän korosti, kun otetaan huomioon Kiinan ja muiden suurten päästömaiden sitoutuminen ilmastotoimiin.

G20-mailla on myönteinen rooli energiasiirtymän toteuttamisessa, ja Yhdysvaltojen mahdollinen irtautuminen Pariisin sopimuksesta herättää huolta. Pozitiivista sen sijaan oli, että Kiina osoitti voimakasta sitoutumista monenkeskisiin sopimuksiin ja ilmastotyöhön, mikä on merkittävää epävarmassa kansainvälisessä ympäristössä.