Illan tv-tarjonnassa nähdään toimintatrilleri *Jokikyttä* (1993), joka on jäänyt historiakirjoihin ympärillään aikakautensa kiistanalaisista valinnoista.

Elokuvassa Tom Hardy esittää poliisi Tom Dishelliä, joka painii paitsi omien sisäisten demoninsa, myös isänsä murhaa tehneen sarjamurhaajan kanssa. Vaikka Dishell on omistautunut työlleen, hän huomaa pian olevansa erityisen epäilyttävä kaikkien silmissä. Kun uusi murha-aalto iskee, häntä syytetään osalistalla, mikä tekee hänen työskentelystään yhä vaikeampaa ja vaarallisempaa.

*Jokikyttä* ei niinkään kerro vain kostonhaluisesta poliisista, vaan myös ihmisen sisäisestä kamppailusta oikeuden ja epätoivon välillä. Tämä on syy, miksi voimakkaat teemat vetävät katsojia puoleensa vielä vuosikymmenten jälkeen.

Ohjaaja Rowdy Herrington teki elokuvasta omaperäisen ja unohtumattoman, ja sen pääosissa esiintyvät ikoniset tähdet, kuten Bruce Willis, Sarah Jessica Parker, Dennis Farina, Tom Sizemore ja Brion James. Kiinnostavana yksityiskohtana on, että roolin piti alun perin näytellä Ed Harris, mutta elokuvan käsikirjoitusta muokattiin useaan otteeseen, jopa Robert De Niron nimi tuli esiin ennen kuin se päätyi Bruce Willisiin. Willis ei varsinaisesti pitänyt - tai itse asiassa jatkoi - roolinsa kehittämistä, minkä väitetään heikentäneen elokuvan loppuratkaisua.

Monet ovat ihmetelleet elokuvan kehnoa vastaanottoa – Rotten Tomatoesin kriitikot ovat rankanneet sen vain 20 prosenttiin, kun taas yleisö on antanut arvosanan 35. Willis on itse pahoitellut elokuvan laatua vuonna 2004 ja luonnehtinut sitä ”syviltä”. Hän toivoi avuliaasti, että fanit voisivat nähdä sen toisenlaisessa valossa.

Ja vaikka elokuvan laatu on aiheuttanut erimielisyyksiä, monet fanit pitävät siitä silti nostalgisena aikansa tuotteena – niin huono kuin se ehkä onkin. Olisiko Bruce Willis halunnut elokuvasta erikoisempaa? Mikä tänä päivänä pitää meidät koukussa toimintaleffoihin? Vastaukset näihin kysymyksiin ovat varmasti yhtä mielenkiintoisia kuin pallottelu elokuvan kohtaloistakin.

Tämä elokuva on vain yksi esimerkki siitä, miten täynnä meidän mediamaailmamme on tarinoita - kaikki ei ole aina sitä, miltä näyttää, ja jokaisella on oma matkansa.