Estonian laivan traaginen onnettomuus, joka tapahtui 28. syyskuuta 1994, on edelleen yhteiskunnallisen keskustelun aihe, erityisesti sen takia, että tutkijat ovat nostaneet esiin väitteitä, joiden mukaan aluksessa olisi ollut jopa 69 ihmistä enemmän kuin virallisesti todettiin.

Virallisten tietojen mukaan onnettomuudessa menehtyi 852 ihmistä, mutta jotkut tutkijat ovat kohdanneet tätä lukua kyseenalaistaen. Tuoreet teoriat viittaavat siihen, että aluksessa saattoi olla jopa 921 ihmistä kuollut. Onnettomuus merkitsee tänä vuonna 30 vuotta, ja se on yhä suomalaisille, virolaisille ja ruotsalaisille hyvin arka aihe.

Yksi keskeisistä syistä epäselvyyksiin on se, että viranomaisilla ei ollut tuolloin velvoitetta ylläpitää matkustajalistoja. Tämä teki onnettomuuden jälkeisestä kansallisesta surusta entistä vaikeampaa; suurinta osaa uhreista ei koskaan tunnistettu. Vain 92 ruumista löydettiin, ja 757 ihmistä jäi edelleen kadoksiin.

Epämääräiset tiedot ovat peräisin vuoden 1997 Estonia-tutkimuksen loppuraportista, mutta uutiset mahdollisista ylimääräisistä uhreista alkoivat jo vuonna 2004, kun ruotsalaislehti Helsingborgs Dagblad raportoi asiasta. Lehden mukaan viranomaisten virallinen kuolintilasto perustui poliisin harjoittamaan tunnistuskomissioon, mutta se oli vain alustava ja siihen tuli suhtautua varauksella.

Raportti viittaa myös siihen, ettei Estonian matkustajalistoja päivitetty huolellisesti. Itse asiassa 45 kuollutta puuttui matkustajalistoilta, ja jopa 69 nimeä oli, jotka eivät olleet selvillä. Samaan aikaa monet uhrit, joilla oli pelastusliivit, löydettiin hylyn ympäriltä, mikä herättää kysymyksiä siitä, miten laivan sisällä todella tapahtui.

Erityinen huomio herättää lisäksi, että joukossa kadonneita oli eri kansallisuuksia: ruotsalaisia, suomalaisia ja virolaisia. Osa näistä olisi voinut olla laivassa, mutta heitä ei koskaan rekisteröity eloonjääneiksi. Onko mahdollista, että jotkut olivat jättäneet laivan syystä tai toisesta, vai onko tässä jotain salaperäisempää?

Myös ryhmä, joka tutkii tätä aihetta, The Independent Fact Group, on esittänyt kriittisiä huomioita onnettomuuden käsittelystä ja laivan turvallisuusstandardeista. Huomionarvoista on, että ryhmä on ollut näkyvästi esillä muissakin meriturvallisuuden ongelmissa.

Ruotsin ja Viron hallitukset ovat ilmoittaneet, että tutkimukset jatkavat edelleen, mutta ne eivät keskity matkustajien määrän tarkistamiseen. He kulkevat kuitenkin vaurioiden tutkimuksen parissa, joka on herättänyt paljon kysymyksiä hylyn ympärillä.

On järkyttävää ajatella, että kolme vuosikymmentä tragedian jälkeen monien omaisten tuska ja epävarmuus ovat edelleen läsnä. Miksi viranomaiset eivät ole pystyneet tuohtumaan parempaa läpinäkyvyyttä ja vastauksia niille, jotka ovat menettäneet läheisiään? Estonian onnettomuus ei ole vain lukuja tilastoissa; se on elämän ja kuoleman kysymys monille perheille.