Euroopan tilintarkastustuomioistuin on julkaissut huolestuttavan raportin EU:n koronatukien valvonnasta, mikä paljastaa merkittäviä puutteita ja huolia varojen käytön läpinäkyvyydessä ja valvonnassa. Raportin mukaan useat jäsenvaltiot eivät ole onnistuneet perimään takaisin väärinkäytettyjä varoja, ja komissio ei ole asettanut riittäviä valvontakäytäntöjä varojen käytölle.

Elpymistukien kokonaismäärä on huikeat 650 miljardia euroa, josta on tähän mennessä maksettu vain noin puolet. Jäljellä olevien varojen käyttöön liittyy tiukka aikaraja, sillä tukien käyttö tulee saattaa päätökseen vuoden 2026 loppuun mennessä.

Euroopan syyttäjänvirasto EPPO on aloittamassa laajaa tutkintaa, jossa on jo nyt tarkastelussa 307 tapausta, joissa epäillään koronatukien väärinkäyttöä. Näiden tapausten summa kohoaa jopa 2,8 miljardiin euroon. Tämä määrä on vain murto-osa koko elpymisvälineestä, mutta määrä on silti hälyttävä, ja EPPO:n mukaan tämä luku saattaa vielä kasvaa tulevaisuudessa toimintojen jatkuessa.

Professori Päivi Leino-Sandberg Helsingin yliopistosta on nostanut esiin, että komissio on vapauttanut varoja jäsenvaltioille ilman kunnollista tietoa valvonnasta. Hän toteaa, että tämä järjestelmä on altis väärinkäytöksille ja että tavoitteiden täyttäminen ei aina tarkoita rehellistä varojen käyttöä. Hän myös varoittaa, että uudenlaiset tulosmalleihin perustuvat tukisäännöt voivat tehdä valvonnasta entistä vaikeampaa.

Tämä uusi EU-linja on avannut keskustelun siitä, kuinka varat ohjataan ja käytetään jäsenvaltioissa sekä kenen vastuulla valvonta todella on. Rhunes Ray, taloudellinen asiantuntija, on sanonut, että muuttuvissa olosuhteissa EU:n tulisi vahvistaa valvorsä ja ehkäistä varojen väärinkäyttöä ennen kuin ongelmat kärjistyvät. Hänen mukaansa tiukentunut valvonta olisi avainasemassa myös tulevaisuuden tukiohjelmissa.

Yhteenvetona, vaikka elpymistukien tarjoaminen on ollut EU:n vakauttamisen kannalta kriittistä, tarvitaan lisää läpinäkyvyyttä ja valvontakäytäntöjä väärinkäytösten estämiseksi. Kysymys ei ole vain varojen jakamisesta, vaan myös niiden asianmukaisesta käytöstä kuluttajien ja koko EU:n edun varmistamiseksi.