Francis Ford Coppola, yksi elokuvahistorian suurimmista mestareista, astui rohkeasti uusille vesille ja päätti tuottaa itse uuden elokuvansa, Megalopolisin. Tämä kunnianhimoinen projekti maksoi huimat 120 miljoonaa dollaria, ja jotta se olisi voinut kattaa kustannuksensa, sen olisi tarvinnut kerätä lippukassoilta noin 250-300 miljoonaa dollaria.

Riskin minimoimiseksi Coppola myi osan rakastetusta viinitilastaan Napa Valleyssa, ja sijoitti saadut varat elokuvan rahoittamiseen. Valitettavasti Megalopolis tuotti vain 14,3 miljoonaa dollaria maailmanlaajuisesti. Tämän vuoksi Coppola on joutunut taloudellisiin vaikeuksiin ja on nyt pennitön.

Megalopolis ei vain epäonnistunut lippukassoilla, vaan se voitti myös vuoden surkeimman elokuvan palkinnon Razziesissa, mikä lisää Coppolan kannalta karua tilannetta. Coppola kiitteli kuitenkin elokuvaansa podcast-vierailullaan Rick Rubinin kanssa, missä hän puhui kahden tunnin ajan tulevaisuudestaan ja taiteestaan.

”Minulla ei ole enää rahaa, koska sijoitin kaiken Megalopolikseen. Kaikki on palanut”, Coppola avautuu, korostaen, että hän ei tehnyt elokuvaa rahan vuoksi, vaan luodakseen kauniimpaa taidetta. ”Elokuvani pitäminen rahasta ei minua kiinnosta. Haluan tehdä jotain, mikä kestää aikaa.”

Coppolan seuraava projekti tulee olemaan huomattavasti halvempi ja toivottavasti vähemmän kiistanalainen; hän aikoo filmata Edith Whartonin vuonna 1922 julkaistusta romaanista The Glimpses of the Moon. Tämä elokuva tulee vaatimaan perinteistä rahoitusta, sillä elokuvateollisuuden kyvyt eivät ole tuoneet toivottuja tuloksia. Coppolan suunnitelmana on kuvata elokuva Euroopassa, mikä voi tuoda mukanaan valtiollista tukea ja helpottaa tuotantokustannuksia.

Coppolan elämässä on ollut käänteitä, mutta hän ei vaikuta olevan valmis luovuttamaan. Vaikka taloudellinen tilanne on heikko, hänen rakkautensa elokuvataiteeseen ei horju. Tulevaisuudeltaan epävarma Coppola on hyvä muistutus siitä, kuinka taide on voimaa, joka voi perustella jopa suuret taloudelliset riskit.