Mika Smolander oli vain kahdeksanvuotias, kun hänen isänsä kuoli yllättäen. Jalkapallo oli ollut heille yhteinen intohimo, ja isä alkoi viedä poikaansa autolla futistreeneihin, kun tämä oli vain 4–5-vuotias. Smolander taisi heti huomata, että jalkapallo oli hänen juttunsa.

– Olin onnekas, että sain viettää aikaa isäni kanssa. Jalkapallo on yksi siitä isoista lahjoista, joita isäni minulle antoi, ja se on yhä lähellä sydäntäni. Minulla on voimakas muisto siitä, että isäni oli todella hyvä mies.

Nykyisin, lähes kolmekymmentä vuotta myöhemmin, Smolander on nouseva teatteriohjaaja. Hän on ohjannut Q-teatterille Dostojevskin romaaniin pohjautuvan näytelmän "Rikos ja rangaistus", joka pyörii tällä hetkellä täysille katsomoille Helsingissä.

Muistot isän kuolemasta ovat Smolanderille kuin sekoitus kuvia ja värejä; muisto, jossa taivas oli sininen ja täynnä tähtiä. Hän muistaa, kuinka oli vaikeaa ymmärtää kuolemaa, etenkään niin nuorena.

– Muistan, kuinka katsoin ikkunasta ja odotin, että isä tulee kotiin, vaikka tiesin, ettei hän enää tulisi.

Isän kuolema muutti myös hänen suhteitaan aikuisiin miehiin. Hän alkoi kokea vaikeuksia luottamuksessa, ja jos hän ei tuntenut heitä isänsä kuolemaa edeltävältä ajalta, hän saattoi tuntea vastenmielisyyttä heitä kohtaan. Jokainen heistä tuntui uhkaavan hänen isänsä muistoa.

– Ajatukseni olivat synkkiä ja vihamielisiä. Olin hyvin hankala, jos joku ehdotti esimerkiksi pelikatsomista yhdessä.

Suuri osa Smolanderin elämänmuutoksesta oli hänen äitinsä voimaantuminen. – Äiti on todella voimakastahtoinen ihminen. Tappelimme usein, mutta hän ei koskaan luovuttanut suhteeni, ja olen siitä ikuisesti kiitollinen.

Vaikka elämä oli raskasta, Smolanderin koulumenestys sujui yläasteella "verrattain helposti", ja hän pääsi lukioon.

Niinivaaran lukiossa Joensuussa tapahtui muutos. Lukion opetus keskittyi taideaineisiin, ja Smolanderin draama- ja äidinkielenopettaja näki hänessä potentiaalia, jota muut eivät olleet huomanneet. Nuoren miehen kirjoitukset herättivät opettajan kiinnostuksen.

Opettaja ei antanut periksi, ja lukion viimeisellä luokalla Smolander alkoi huomata oppimisen arvon. Hän hyväksyi haasteet ja sitoutui opintoihinsa, mikä muutti hänen koko elämäntiensä suuntaa.

– Se on hirvittävän kaunista, että on mukana jossakin, mikä on niin tärkeää. Teemme todella paljon töitä yhdessä, ja se tuntuu enemmän kuin vain oppimiselta.