Hanna Rihto koki järkyttävän kohtalon, kun hänen perheensä juuri ostama unelma-asunto Helsingin Katajanokalta riistettiin heiltä vain viikko ennen joulua. Taloyhtiön osakas käytti vanhaa lunastuslauseketta, joka herättää kiivasta keskustelua sen kohteliaisuudesta ja tarpeellisuudesta nykypäivänä.

Asunto oli perheelle enemmän kuin pelkkä koti; se oli paikka, jossa he aikovat viettää ensimmäisen joulun pienen lapsensa kanssa. Hanna oli valmistellut joulua innolla, ostanut joulukuusen ja saanut aikaan lämpimän kodin tunnelman. Mutta sitten, joulun lähestyessä, tuli viesti, joka muutti kaiken.

"Valvoimme koko yön", kertoo Hanna. "Emme voineet uskoa, että kukaan voisi toimia näin."

Hannan kertomuksen mukaan taloyhtiön osakas perusteli päätöstään sillä, että hinta asunnosta oli heidän mielestään liian korkea markkinoilla. Lunastuslausekkeet voivat ilmetä erityisesti vanhoissa taloyhtiöissä, joissa ne ovat jäämiä luokkayhteiskunnasta. Tämä johtaa usein kohtalokkaisiin tilanteisiin ostajan kannalta.

Rihto myönsi olleensa tietoinen lunastuslausekkeen olemassaolosta, mutta häntä oli vakuutettu, että niitä käytetään harvoin ja ainoastaan pienissä asunnoissa. "Asunto oli ollut myynnissä yli vuoden. Olin varma, että kiinnostuneita oli riittävästi", hän sanoo.

Hannan kokemuksen myötä on noussut esiin kysymys lunastuslausekkeiden tarpeellisuudesta. Hän toivoo, että keskustelua asiasta käydään, jotta kukaan muu ei joutuisi samanlaiseen ahdinkoon.

Suomen Kiinteistövälittäjien Liiton toimitusjohtaja Jussi Mannerberg tukee Hannan näkemyksiä. Hän kutsuu lunastuslauseketta turhaksi, ja uskoo sen olevan peruja 1800-luvun lopulta ja 1900-luvun alusta. "Se tuo mukanaan valtavia kustannuksia ja ahdistavia tilanteita asiakkaalle", hän toteaa.

Mannerberg kertoo myös, että asunto-osakeyhtiölakia ollaan uudistamassa, ja lunastuslausekkeet tulevat todennäköisesti keskustelun alle. "Kaikille olisi helpompaa, jos myytävästä asunnosta kiinnostuneet voisivat tarjota avoimilla markkinoilla", hän lisää.

Hanna ja hänen perheensä viettivät joulun lopulta muualla, kun heidän muuttoautonsa vei tavarat konttisäilytykseen. Nyt he miettivät, mitä tulevaisuus toisi tullessaan, mutta yhtenä asiana he ovat varmoja: yhteisön tuki heidän vaikeina hetkinään on ollut korvaamatonta.

"Se on palauttanut uskoni ihmisiin ja osoittanut, ettemme ole yksin. Eteemme on avautunut uusi alku, ja otamme sen vastaan toiveikkaina", Hanna päättää.