Suomalainen televisiotoimittaja Hannu Karpo teki historiaa tuomalla kansan äänen näkyville tavalla, joka ei ollut ennen nähty. Hänen kykynsä puhutella tavallisia ihmisiä ja nostaa heidän ongelmansa esille teki hänestä ikonin. Karpo oli enemmän kuin vain toimittaja; hän oli kansan ääni, ja siksi häntä rakastettiin.

Tutkija Maria Mäkelä Tampereen yliopistosta kuvailee Karpon tuotantoa poliittiseksi ja yhteiskunnalliseksi satiiriksi, joka paljasti vallan väärinkäytöksiä ja byrokratian henkistä puolta. Hän kertoo: 'Karpoa on syytetty sosiaalipornoksi, mutta se oli kaukana totuudesta. Hänen ohjelmansa olivat vahvasti yhteiskunnallisia.'

Karpon taidot tarinankertojana olivat vertaansa vailla, ja hänen kykynsä tuoda esille arkielämässä kamppailevien ihmisten tarinat oli poikkeuksellista. 'Hannu ei koskaan tehnyt pelkästään nyyhkyjuttuja', Mäkelä toteaa. 'Hän toi mukanaan usein jotain konkreettista, kuten hirvipaistin, kun Helsinki vain tarvitsi auttaa.'

Karpon ohjelmissa byrokraatit harvoin pääsivät ääneen. Hänen läsnäolonsa pelotti heitä, ja sen vuoksi he usein valitsivat olla hiljaa. Mäkelä muistuttaa: 'Hän matkusti halki Suomen etsiessään ihmisiä, joita byrokratia oli tukehduttanut. Hän osoitti, että järki todella asuu kansassa, ja hän toi esiin sen, että byrokratia ei aina palvele ihmisiä.'

Valitettavasti Karpon aikakausi on hiipumassa. Sosiaalinen media ja tosi-tv ovat vieneet hänen paikkansa. Nykyään kansan tarinoita ja ääniä käsitellään vähemmän poliittisesti ja enemmän viihdyttävinä klippeinä somessa. Karpon aikakauden journalistista voimaa on vaikea löytää nykypäivän ohjelmista, ja hänen kykyään kertoa tarinoita ilman populismia ja halpaa sentimentalismia kaivataan yhä.

Karpo ei ollut vain toimittaja, hän oli ihmisten ystävä. Hänen toimintatapansa ovat yhä innoittamassa uusia sukupolvia ja näyttävät, kuinka tärkeää on nostaa kansan ääni esille tavalla, joka on sekä kunnioittava että vaikuttava.