Omalääkärimallin käyttöönotto on nyt ajankohtainen, ennen kuin terveydenhuoltojärjestelmän rahoitus loppuu, sanoo yleislääketieteen professori Juha Auvinen Oulun yliopistosta. Tämä mullistava malli tuo toivoa suomalaiselle terveydenhuolle, joka on kamppaillut resursseista ja luottamuksesta pitkään.

Sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuso ilmoitti tänään, että omalääkärimalli otetaan käyttöön jo tämän hallituskauden aikana. Tämä uutinen on herättänyt laajaa keskustelua ja toiveita siitä, että suomalaiset saisivat paremman hoidon ja yhteyden oman lääkärinsä kanssa.

Auvinen on tyytyväinen kehitykseen ja uskoo, että omalääkärimalli voi palauttaa kansalaisten luottamuksen terveyspalveluihin, mikä on ollut viime aikojen haasteena. Paluu aiempaan järjestelmään, jossa ihmiset pääsivät useimmiten samaan lääkärin vastaanotolle, on tärkeää, koska 1990-luvulta lähtien terveydenhuollon rahoitusongelmat ovat vaikeuttaneet lääkäripalveluihin pääsyä.

”Kyllähän tämä on historiallinen päätös, joka tuntuu varmasti sekään kansalaisissa että terveydenhuollon ammattilaisissa erityisesti perusterveydenhuollossa”, Auvinen toteaa. Aika päätökselle oli kypsä, sillä hyvinvointialueiden menot kasvavat jatkuvasti, ja perusterveydenhuollon järjestämiseen tarvitaan nopeita ja tehokkaita ratkaisuja.

Kuitenkin hallituksen suunnitelmat eivät riitä yksinään. Auvinen korostaa, että lääkäreiden määrään on kiinnitettävä huomiota. Tärkeintä on, että jokaisella potilaalla on yksi oma lääkäri ja hoitaja, johon he voivat luottaa ja jonka kanssa he voivat kommunikoida.

”Tätä asiaa ei saada yhdessä kuukaudessa ratkaistua. Meillä on pulaa ammattilaisista, ja yleislääketieteen erikoislääkäreistä on vain kolmasosa tarpeesta”, Auvinen sanoo ja viittaa huoleen, että ilman tarpeeksi lääkäreitä, omalääkärimalli ei voi toimia tehokkaasti.

Omalääkärimalli voi myös helpottaa lääkäripulan ratkaisemista. Eri tutkimukset ovat jo osoittaneet, että potilas-lääkärisuhteen jatkuvuus vaikuttaa merkittävästi hoidon laatuun ja hoitotuloksiin. Kun lääkärit tuntevat potilaansa paremmin, se parantaa työn mielekkyyttä ja tekee houkuttelevammaksi työskennellä perusterveydenhuollossa.

On tärkeää, että malli toteutuu käytännössä ja sitä pyritään toteuttamaan jo Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella. Siellä yksityisenä toimivat lääkärit ottavat vastuulleen tietyn osan väestöstä, jolloin heidän on mahdollista rakentaa pitkäaikaisia suhteita potilaisiinsa.

Onko tämä uusi malli avain Suomen terveydenhuollon tulevaisuuteen? Se jää vielä nähtäväksi, mutta ainakin se herättää toiveita paremmasta ja kestävämmästä terveydenhuoltojärjestelmästä.