Kun globaalit muutokset kiihtyvät, kysymys kuuluu: Osaavatko johtajat todella johtaa organisaatioita muutoskyvykkyyden avulla, vai jäävätkö he kiinni vanhoihin toimintatapoihin ja muutosvastarintaan?

Nykyään johtajien rooli ei rajoitu vain operatiiviseen johtamiseen. He ovat yhä useammin taitavia muutoksen arkkitehtejä. Mutta onko heidän johtamisosaamisensa pysynyt ajan tasalla? Muutosvoimat muovaavat nykymaailmaa – geopolitiikasta ja globaalista taloudesta teknologian kehitykseen ja ympäristöhaasteisiin. Tämä kaikki edellyttää uusien toimintatapojen ja kestävän kehityksen huomioimista organisaatioiden strategioissa.

Tervetuloa Management by PESTELE -ajanjaksoon! Tämä aikakausi merkitsee sitä, että PESTEL-kehykkeeseen yhdistetään eettiset kysymykset, jotka ovat nykyisten johtajien jokapäiväisessä työssä yhä merkittävämpiä. Perinteisen "johtaminen"-käsitteen käyttö tuntuu jopa vanhentuneelta, sillä johtajien ja organisaatioiden mahdollisuudet vaikuttaa globaaleihin muutoksiin ovat rajalliset, vaikka nämä muutokset eivät ole vähättelyä organisaatioiden arjen haasteina.

Mitä Management by PESTELE todella tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että organisaatioiden on pakko vahvistaa muutoskyvykkyyttään jatkuvasti. Organisaation muutoskyvykkyys ei ole staattinen käsite; se on dynaamista ja monimuotoista. Seopettaa jatkuvan oppimisen kyvyn ja tuo mukanaan kulttuuriset asenteet, yksilön ja tiimin osaamisen sekä teknologian ja työkalujen käytön.

Kestävyyden ja antifragiliteetin tavoittelu, jossa organisaatio ei vain sopeudu muuttuviin olosuhteisiin vaan myös vahvistuu muutoksessa, on keskiössä. Kuitenkin haasteena on se, että yli 70 % johtajista uskoo, että heidän organisaatioiltaan odotetaan merkittävää transformaatioita tulevina vuosina. Organisaatioiden on kehitettävä asennettaan ja luottamustaan muutosprosessiin, sillä pelkkä työkalujen päivittäminen tai rakenteiden muokkaaminen ei riitä.

On aika muuttaa narratiivia muutosvastarinnasta. Sen sijaan, että pidämme status quoa normaalina, muutoksen tulisi olla organisaatioiden oletusvaihtoehto. Tämä vaatii kulttuurista muutosta, jossa epämukavuusalueet nähdään mahdollisuutena oppia ja kasvaa. Muutoskyvykkyys tarvitsee tukea, ja sen rakentaminen tulee vaatimaan uusia näkökulmia ja käytäntöjä.

Kestävä kehitys, ilmastonmuutoksen torjunta ja eettiset kysymykset ovat yhä tärkeämpiä tekijöitä, jotka vaikuttavat organisaatioiden strategioihin ja johtamismalleihin. Johtajat ovat avainasemassa tässä muutoksessa. Voimmeko varmistaa, että he ovat valmiita kohtaamaan nämä haasteet? Onko yrityksillämme riittävästi resursseja ja tahtoa kehittää muutoskyvykkyyksiään? Vastaus näihin kysymyksiin määrittelee tulevaisuuden menestyksen.