Länsi-Uudenmaan Karkkilassa tilanne kuntavaalivaalien suhteen on huolestuttava. Sekä SDP että perussuomalaiset kamppailevat ehdokaskannan kanssa, sillä molemmilla puolueilla on nyt vähemmän ehdokkaita kuin mitä on valtuustopaikkoja huhtikuun vaaleissa.

SDP:llä on tällä hetkellä kuusi valtuustopaikkaa ja vain neljä ehdokasta, kun taas perussuomalaisilla on kolme paikkaa ja vain yksi ehdokas. Tämä tarkoittaa sitä, että molempien puolueiden valtuustopaikat varmasti vähenevät vaalien jälkeen, riippumatta kuinka hyvin he menestyvät vaaleissa.

Karkkilassa yhteensä ehdokkaita on kevään vaaleissa vain 61, kun edellisissä vaaleissa neljä vuotta sitten ehdokkaita oli yli sata. Karkkila, jossa asuu vajaat 8 500 asukasta, tarjoaa 31 valtuustopaikkaa, mutta tilanne näyttää synkältä. Ehdokaskato on kuitenkin nähtävissä myös muualla Suomessa: yhteensä kuntavaaleissa on 29 950 ehdokasta, mikä on laskenut lähes 5 700 ehdokkaalla viime vaaleista.

Karkkilan perussuomalaisten entinen puheenjohtaja Pertti Lehtonen vertaa tätä tilannetta sotilaskarkuruuteen. Hän toteaa, että kaupungin taloustilanne on huono, ja tulevalla valtuustolla on edessään vaikeita säästöpäätöksiä. Hänen mukaansa osa nykyisistä valtuutetuista haluaa välttää vastuuta vaikeiden päätösten tekemisestä, koska mahdollisten leikkausten kohteena voivat olla heidänkin lapsensa.

Lehtonen nostaa esiin myös puolueen sisäiset ristiriidat, jotka ovat saattaneet vähentää kiinnostusta asettua ehdolle. Myös SDP:n puolella tilanne on haastava, sillä puolueen Karkkilan puheenjohtaja Marianne Boström kertoo, että taloushaasteet sekä henkilökohtaiset syyt, kuten terveysongelmat, ovat vähentäneet ehdokkaiden määrää.

Boström tähdentää, että kuntapolitiikka on vaikeaa talousvaikeuksien aikana, erilaiset päätökset ovat väistämättä epämiellyttäviä. Ihmisiltä kaivataan nyt vastuuntuntoa ja kykyä sitoutua asioihin, vaikka edessä on vaikeita päätöksiä.

Karkkilan kaupunginjohtaja Juha Jokitalo puolestaan näkee, että kiireinen elämäntyyli ja työelämän vaatimukset vähentävät ihmisten halua osallistua politiikkaan. Hän ehdottaa, että valtuustokokouksia voisi ehkä järjestää myös päivisin, mikä voisi helpottaa keski-ikäisten ja perheellisten osallistumista.

Karkkilassa on myös havaittavissa, että ikääntyvät ja eläkeläiset ovat yhä yhä vahvemmin mukana kuntapolitiikassa, joka voi johtua heidän suuremmasta ajastaan ja halustaan vaikuttaa yhteisiin asioihin. Kuntapoliittiset päätökset, etenkin koulutukseen ja perheisiin liittyvät, ovat erityisen tärkeitä tälle ikäryhmälle, joka haluaa varmistaa tuleville sukupolville hyvät olosuhteet.

Karkkilassa eletään mielenkiintoisia aikoja, ja vaalien lähestyessä on odotettavissa, että tilanne kehittyy edelleen. Voiko kuntapolitiikka kuitenkin houkutella nuorempaa sukupolvea innostamaan elämäänsä yhteiskunnassa? Sen näemme pian!