Diabeteksen munuaistaudin diagnoosi ja hoito Keusoten alueella on todettu puutteelliseksi. Tauti on alidiagnosoitu: lähes joka toinen tyypin 2 diabetesta sairastava suomalainen kärsii munuaistaudista ilman asianmukaista tunnistusta. Diabeteksen munuaistaudin hoidon kustannukset ovat myös nousseet huolestuttavasti, ja tämän taudin esiintyvyys on lisääntynyt huomattavasti. Vain 3 %:lla diabetesta sairastavista tehtiin munuaistoimintaa mittaavia testejä, vaikka itse asiassa lähes kolmannes tyypin 2 diabetesta sairastavista voi kärsiä munuaistaudista.

Seulonnan toteutuminen on jäänyt heikoksi, vaikka hoitosuositusten mukaan munuaistoimintoa ja albuminuriaa tulisi arvioida vuosittain. Epäonnistumisen syitä ei täysin tunneta, mutta ne voivat liittyä terveydenhuollon resurssien riittämättömyyteen ja tiedon siirron epäselvyyksiin.

Kansallisten terveysrekisterien sekä tutkimusrekisterien avulla on mahdollista selvittää ja kerätä tietoa diabeteksen munuaistaudin tilasta. Keusoten alueen perusterveydenhuolto on ollut aktiivisesti mukana kehittämässä tietoaltaita, jotka keräävät potilastietoa eri sosiaali- ja terveystoimijoilta.

Esimerkiksi Keski-Uudenmaan sote -kuntayhtymä on vuodesta 2019 lähtien tarjonnut potilasrekisteritietoja, mutta nämä tiedot eivät aina ole siirtyneet aukottomasti tietoaltaisiin.

Tämä tutkimus tarjoaa uutta tietoa diabeteskohortista, jossa tarkastellaan mm. munuaistaudin seulontaa ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Keusoten alueellaan 2021 hoidetusta yli 8 000 diabetespotilaasta vain pieni osa sai asianmukaista hoitoa munuaistautinsa vuoksi.

Keusoten perusterveydenhuollossa diabeteksen esiintyvyys on kasvanut vuosien varrella, ja erityisesti tyypin 2 diabetekselle on ollut enemmän tapauksia. On havaittu, että vaikka potilaita on entistä enemmän, hoidon laatu ja seulontakäytännöt eivät ole kehittyneet samassa tahdissa.

Diabeetikoiden seurannassa havaittiin, että hyvin suuri osa potilaista ei saanut vuosittaisia tarkastuksia; vuonna 2021 vain 34 %:lla oli virtsan albumiini-kreatiniini-suhteen (UACR) tutkimustulosta. Tämä alhainen määrä huolestuttaa, sillä adekvaatti seulonta voisi merkittävästi parantaa diabetekseen liittyvien munuaissairauksien ennustetta ja hoitoa.

Kehitystyötä on kuitenkin jo käynnistetty. Keusoten alueen hoitohenkilökunta on alkanut panostaa potilaslähtöiseen laboratoriotoimintaan ja järjestää koulutuksia diabeteshoidon tehostamiseksi. Säästöjen ja tehokkuuden lisäämiseksi on tärkeää kehittää järjestelmiä, joilla seurataan potilaiden hoitoa systemaattisemmin.

Yhteenvetona voidaan todeta, että vaikka Keusoten alueen diabeteksen munuaistaudin seulontakäytännöissä on puutteita, on aloitteita ja parannusmahdollisuuksia olemassa, mikä antaa toivoa paremmasta hoidosta tulevaisuudessa.