Ritva Nyberg, 61, ei ole vain kirjastopalveluiden johtaja Espoossa, vaan myös intohimoinen muusikko. Hän on paitsi kirjaston asiantuntija, myös yksi Rector's Nightmaren solisteista, jolloin hän vetää päälleen tiukat nahkahousut ja lumoaa yleisön rokin rytmeillä.

Ritva ja hänen kaksossiskonsa Raija Cseri ovat laulaneet yhdessä bändissä viiden vuoden ajan. He esittävät tuttuja covereita tunnetuilta artisteilta, kuten Deep Purplelta ja Amy Winehouselta, ja keikkoja on ollut harvakseltaan, mutta niitä odotetaan aina suurella innolla. "Rokkaminen tuo niin paljon iloa, että kaikki muu unohtuu, ja tunnen kuin olisin jälleen nuorempi!" Ritva kertoo riemuitsen.

Ritva on intohimoinen musiikin ystävä, vaikka nuoruuden haaveet maailmanvalloituksesta laulajana ovat jääneet taka-alalle. Hänen uransa kirjastosalalla on kestänyt lähes 30 vuotta ja hän on vastuussa lähes 300 työntekijästä. Ritva kertoo, että jos nuoruudessaan olisi ollut saatavilla samanlaisia studiosalia kuin nykyisin kirjastoissa, olisivat asiat voineet olla toisin.

Kaksosten matka musiikin maailmassa alkoi jo nuorena, kun he esiintyivät Kouvolassa ja sittemmin Helsingin kaduilla. Ritva muistaa, kuinka he lauloivat akustisissa kokoonpanoissa ja bändeissä. "Se oli nerokasta aikaa, vaikka olemme vannoineet, ettemme enää soita kadulla, koska se oli rankkaa työtä."

Kaksoset ovat päässeet esiintymään myös televisiolle kykykilpailuissa, mutta levy-sopimuksista ei tullut mitään, kun heidän musiikkityylinsä ei oikein sovi markkinoille. "Me halusimme laulaa englanninkielistä poppia, mutta meille tarjotiin iskelmiä, joten emme saaneet sitä toteutettua".

Ritva jatkaa laulutuntejaan ja esiintyy pienissä duokeikoissa, vaikka Raija on jättänyt musiikin taustalle. Ja vaikka lahjakkuutta löytyy edelleen, Ritva toivoo, että seikkailut musiikin parissa eivät olisi vielä ohi. Hän on löytänyt uuden puolison, jonka kanssa he tekevät yhdessä musiikkia ja aikovat julkaista YouTube-kanavan biiseilleen. "Aion laulaa niin kauan kuin henki pihisee", Ritva vakuuttaa.

Ritva Nybergin tarina on todiste siitä, että koskaan ei ole liian myöhäistä seurata unelmiaan, ja hän toivoo, että hänen esimerkkinsä inspiroi muita elämään täysillä ja tavoittelemaan omia intohimojaan. Elämä on täynnä uusia haasteita ja oppimismahdollisuuksia, ja siksi jokainen päivä on tärkeä – niin lavalla kuin kirjastossakin.