Antin vetäytyminen kotiin

Antti on kotiutunut niin täysin, että hän ei päivystä asunnostaan neljään päivään. Tällaiseen eloon on johtanut syvä ahdistus, joka saa hänet välttämään sosiaalisia tilanteita kaikin mahdollisin keinoin.

– Tällä hetkellä oven avaaminenkin tuntuu erittäinkin haastavalta, hän tunnustaa.

Yksinäisyyden kasvava ilmiö

Antti ei ole yksin; Suomessa on yhä useampia, jotka vetäytyvät kotiinsa. Tutkimukset ja asiantuntijalausunnot osoittavat, että tämä ilmiö kasvaa jatkuvasti. Erityisesti kaupungistumisen myötä monet kokevat itsensä eristyneeksi, ja vertaisryhmät ovat tärkeitä henkisen hyvinvoinnin tukena.

Elämä omassa maailmassa

39-vuotias Antti sanoo, että hänen elämänsä on tällä hetkellä surullista. Elämä pyörii käytännössä vain oman asunnon sisällä.

Käydessä ulkona, tutut tai tuntemattomat ihmiset nostavat hänelle itseään häiritseviä kysymyksiä – mikä on hänen paikkansa tässä sosiaalisessa verkostossa?

Psykologiset haasteet ja eristyneisyys

Syy kotiin jäämiseen ei ole pelkästään halu. Takana on vaikea masennus ja sisäiset haasteet, jotka ovat johtaneet sosiaalisten tilanteiden pelkoon.

– Mitä pidempään on omissa oloissa, sitä vaikeammaksi kotoa poistuminen tulee, hän kuvailee.

Yhteisön merkitys

Syksyllä käynnistynyt Setlementin hanke on auttanut Anttia löytämään muita samassa tilanteessa olevia ihmisiä. Hän näkee, että monet eivät ymmärrä, kuinka iso joukko ihmisiä kärsii saman kaltaisista ongelmista.

– Meitä on täällä kotona todella paljon, mutta miksi meitä pelottaa lähteä ulos? Mitä sieltä ulkomaailmasta löytyy, mikä tekee siitä mahdotonta? Hän pohtii.

Nuorten aikuisten haasteet

Antin mielestä entistä useammin nuoremmat aikuiset ja keski-ikäiset vetäytyvät koteihinsa tietokoneen ja älypuhelimen äärelle. Tämä kehitys on aiheuttanut huolta sosiaalisen elämän laadusta ja ihmisten mielenterveydestä.

Omatoimisuuden merkitys

– Omatoimisuus on noussut avainasemaan. Jos lääkärissä tai terapiassa käynti on pakollista, siihen on vain pakko skarpata, hän kertoo.

Työn ja sosialisoinnin haasteet

Työnteko ja sosialisointi muiden kanssa ovat hänelle suuria haasteita. Vaikka hän on ollut IT-alalla aiemmin, paluu täysipäiväiseen työelämään tuntuu mahdottomalta.

Hän on liian perfectionisti ja pelkää riittämättömyyttään.

Unelmat ja toiveet

Antti kertoo myös, että suurin unelma olisi löytää luova työ ja ehkä jopa parisuhde.

– Vaikka nykytilanne tuntuu apaattiselta, olen alkanut toivoa, että asiat voisivat kääntyä parempaan. Terapiasta on ollut apua itseni ymmärtämisessä.

Toivoa uusista suhteista

Uuden hankkeen kautta heräävät tunteet ja yhteydet antavat toivoa. Antti kannustaa muitakin etsimään apua ja tukiryhmiä, jotta voitaisiin yhdessä purkaa tätä eristyneisyyden tunnetta.

Jos tunnistat itsesi Antin tarinasta, älä jää yksin – on olemassa tukea ja yhteisöjä, jotka voivat auttaa.