Georges Perecin romaani "Tavarat" vie lukijansa 1960-luvun Ranskaan, missä nuoren pariskunnan, Jérômen ja Sylvien, elämä on täynnä haaveita ja petettyjä odotuksia. Heidät esitetään enemmänkin yhdisteenä kuin yksittäisinä henkilöinä, he ovat "he" – kokoelma modernin maailman ihmisiä, jotka elävät kiireistä elämää sosiaalipsykologeina ilman oikeita tutkintoja. Heidän työnsä keskeinen osa on markkinatutkimus, mitä he tekevät kyselyiden ja tutkimusten muodossa, kija siitä, mitä kulutusyhteiskunta vaatii.

Jérôme ja Sylvie ostavat viikkolehti L’Expressin, vaikka eivät erityisesti pidä siitä. Lehti toimii ikään kuin heidän elämänsä peilinä, korostaen modernin elämän mukavuuksia ja unelmia, joihin heillä kuitenkin ei ole varaa. He ovat loukussa pinnallisten toiveiden verkossa, jossa vapauden säilyttäminen on mahdotonta, sillä he ovat taloudellisesti riippuvaisia.

Kirjan käänteissä Jérôme ja Sylvie päättävät paeta Pariisista. He haaveilevat maaseututalosta, mutta vuonna 1960 maaseudulta puuttuvat työllistymismahdollisuudet ja varat elämiseen. He saavat kuitenkin mahdollisuuden muuttaa Tunisiaan, missä Sylvie aloittaa työn opettajana, kun taas Jérôme jää leuhkimaan elämäänsä ilman suuntaa. Kysymys kuuluu: löytyykö onni Tunisian auringosta? Vastaus on negatiivinen; paluu Pariisiin tuo mukanaan vain uusia toiveita ja tarpeita, jotka jäävät tyydyttämättä.

Perecin teos on samalla aikakautensa kritiikki: kulutusyhteiskunta on yltäkylläinen lupauksista asioista, joita se ei voi koskaan toteuttaa. Vaikka romaani sijoittuu 1960-luvulle, sen sanoma on enemmän kuin ajankohtainen; meitä ympäröi yltäkylläisyys, joka saa meidät uskomaan helpompaan ja vaivattomampaan elämään. Ironista kyllä, tämä lupaaminen on tänään yhtä tyhjää kuin se oli aikanaan.

Tämän romaanin kautta Perec onnistuu välittämään syvällisen viestin ihmisen ikuisista toiveista ja pettymyksistä. Joka sukupolvi kohtaa oman aikansa haasteet, mutta perusongelmamme – jotka liittyvät kulutukseen ja elämän merkitykseen – pysyvät samoina. Ilman aitoja kokemuksia ja syviä suhteita kaikki se, mitä me kulutamme, on lopulta vain hukkareissu tavaran täyttämässä maailmassa.