Suomi voi hyötyä ainutlaatuisista pohjavesivaroistaan aikana, jolloin muu maailma kamppailee vesipulasta. Ympäristölainsäädännön professori Niko Soininen nostaa esiin mahdollisuuden myydä vettä ulkomailla, mikä voisi nostaa veden hintaa kansainvälisillä markkinoilla. Vesi on elintärkeä resurssi, ja sen puute uhkaa erityisesti ruoantuotantoa sekä puhtaan juomaveden saatavuutta.

Soininen huomauttaa, että Suomen vesivarantojen taloudellinen merkitys voisi mahdollisesti nostaa maan poliittista painoarvoa kansainvälisesti. Hän lisää, että veden markkinahinnan nousu saattaa heijastua myös politiikkaan ja kansainvälisiin suhteisiin.

Lisäksi suomalaisten vesivarantojen mahdollinen hyödyntäminen voisi myötävaikuttaa turismin kasvuun. Suomi tunnetaan kauniista järvistään ja puhtaasta luonnostaan, mikä voisi houkutella matkailijoita, erityisesti silloin kun muualla on kuumaa ja kuivaa. Monet turistit etsivät lomakohteita, joissa vesi on helposti saatavilla ja ympäristö on puhdas.

Yhdistyneissä Kansakunnissa on julkaistu raportti, joka osoittaa, että maailman suurista pohjavesivarannoista useimmat ovat ylikulutettuja. Aalto-yliopiston professori Matti Kummu varoittaa, että tilanne on kriittinen, eikä trendi muutu lähitulevaisuudessa. Pohjaveden ehtymisen taustalla on ensisijaisesti ihmisten aiheuttama ylikulutus.

Tämä globaali vesikriisi voi kuitenkin näkyä Suomessa vasta tulevaisuudessa. Soininen huomioi, että vaikka Suomessa pohjavettä on saatavilla, globaali vesipula voi aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä. Maailmanlaajuiset jännitteet, kuten konfliktit vesivarantojen ympärillä, voivat kasvattaa maahanmuuttoa ja lisätä paineita tuotantoketjuille, mikä heijastuu myös Suomeen.

Elämme aikakautta, jolloin ruoan tuotanto vaatii valtavasti vettä; noin 90 prosenttia vedestä käytetään keinokasteluun viljelmissä. Tällä hetkellä maailmassa on noin kahdeksan miljardia ihmistä, ja ruoantuotanto tekee ennätystä, mutta kysymys on, riittääkö vesivaraudimme tulevaisuudessa.

Maahanmuutto Suomessakin voi lisääntyä, mikäli vedenpuute vaikeuttaa ruoantuotantoa muualla maailmassa. Esimerkiksi Luoteis-Intia, Koillis-Kiina ja Pohjois-Afrikka ovat alueita, joissa vesipula on jo nyt pahin. Kummu toteaa, että Suomi riippuu voimakkaasti ulkomaisista ruuantuotantoalueista, ja mikäli vesipula vaikuttaa niiden satoon, ruoan saatavuus ja hintataso voivat kärsiä myös Suomessa.

Yksi mahdollinen tulevaisuuden skenaario voisi olla, että Suomi kasvattaisi omaa ruoantuotantoaan, mutta täytyy muistaa, että nykyisin maatalouden käytännöt kuormittavat vesistöjemme tilaa ja ympäristöämme. Ilmastonmuutos voisi tuoda sekä haasteita että mahdollisuuksia maataloudelle, sillä se saattaa joillekin viljelykasveille olla suotuisampi, mutta toisaalta se voi myös lisätä tuholaisten esiintymistä.

Vesivarojen kestävä käyttö ja suojelu ovat ratkaisevassa asemassa, jotta pystymme varmistamaan turvallisen tulevaisuuden Suomelle ja maailmalle.