Musiikki

Markus Nordenstreng, monipuolinen kulttuurivaikuttaja ja musiikintekijä, on tullut siihen tulokseen, että Suomen kulttuuriala on ajautunut itseaiheutettuihin ongelmiin. Hän moittii, että alalla vallitsee jatkuva välinpitämättömyys ja yhteishengen puute, mikä tekee siitä helpon maalitaulun.

Kitaristi on nyt päättänyt irtautua kaikista luottamustehtävistään, mukaan lukien Music Finlandin hallituksen puheenjohtajan roolista. Nordenstreng kertoo, että hänen oli vaikeaa kestää kulttuurialan sisäisiä riitoja, jotka olivat lisääntyneet pandemian aikana.

– Koronapandemia paljasti alamme haavoittuvuuden ja riitaisuuden, hän sanoo. Kun tilanne kärjistyi ja monet kollegat kärsivät, hän päätti tarttua ohjiin ja osallistua aktiivisesti musiikkialan puolustamiseen.

Nordenstreng, joka on syntynyt vuonna 1974, sai ensimmäiset musiikki-inspiraationsa Bruce Springsteeniltä. Hänen perheensä tausta on myös vaikuttanut häneen: vanhemmat ovat tunnettuja viestinnän asiantuntijoita. Nordenstreng uskoo, että hän on perinyt äidiltään kirjoitustaidon ja isältään verkostoitumiskyvyn, jotka ovat auttaneet häntä alalla.

– Olin nuoresta asti tottunut näkemään, kuinka isäni käytti verkostojaan. Hän saunoi muun muassa Urho Kekkosen ja Martti Ahtisaaren kanssa, mikä avasi minulle paljon ovia, hän muistelee.

Nordenstrengin mukaan kulttuurialan sisäiset konfliktit ovat vain pahentuneet. Tukea kaipaavat freelancer-taiteilijat ovat jääneet ilman apua, kun tukipaketeista riideltiin sisäisten mielipide-erotusten vuoksi. On syntynyt tilanne, jossa eri musiikkityylien edustajat kilpailivat rajoitetuista resursseista, mikä on aiheuttanut lisää kahtiajakoa.

Hän huomauttaa, että hallituksen leikkaukset kulttuurirahoitukseen vain pahentavat tilannetta. – Yhteinen ääni puuttuu, mikä tekee meistä heikkoja päätöksenteossa ja yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa, Nordenstreng sanoo.

Pandemian aikana ja sen jälkeen kulttuuriala on kärsinyt. Leikkaukset, jotka kohdistuvat tärkeisiin organisaatioihin kuten Music Finlandiin, ovat kyseenalaistaneet alan tulevaisuuden. Nordenstreng on huolissaan siitä, ettei kulttuurin tukeen kiinnitetä tarpeeksi huomiota, vaikka se on elintärkeää Suomen kansainvälisen imagon ja talouden kannalta.

– Tulisi käyttää kulttuurin voimaa kansainvälisten suhteiden vahvistamiseen, ehdottaa Nordenstreng. Hän korostaa kulttuuridiplomatian merkitystä, joka voisi avata uusia ovia ja mahdollisuuksia eri maiden välillä.

Esimerkiksi Ukraina on viime aikoina hyödynnyt kulttuuridiplomatian voimaa, koska maan johtaja on itse kulttuurin ammattilainen. Nordenstreng uskoo, että Suomi voisi tehdä vastaavaa ja vahvistaa omaa asemaansa kansainvälisessä kontekstissa.

Nordenstreng ei pelkää tuoda esiin omia näkemyksiään, vaikka ne saattavat joskus olla ristiriidassa muiden kanssa. Hän tuntee, että on tärkeää jäädä avoimeksi keskustelulle ja yhteistyölle – vain siten voimme vahvistaa kulttuurialaamme ja välttää lisää hajaannusta.