Ravintola-alalla on noussut esiin kysymyksiä tippien ilmoittamisesta verotuksessa, ja sääntöjen epäselvyys aiheuttaa hämmennystä alan toimijoissa. Taustalla vaikuttaa tulorekisterin ohjeistus, joka ei ole täysin yksiselitteinen, ja se on saanut niin työntekijät kuin työnantajatkin tuskastumaan.

Miksi tippien käsittely on niin mutkikasta?

Tippien, eli vapaaehtoisten palvelumaksujen, ilmoittaminen verotuksessa on monessa ravintolassa vielä alkutekijöissään. Palvelurahat katsotaan veronalaiseksi tuloksi oli tippi tullut yrittäjän tai työntekijän kautta. Tulorekisterin ohjeen mukaan tippi lasketaan palkaksi, jos sen on saanut työntekijä, kuten tarjoilija. Tämä tarkoittaa, että työnantajan on ilmoitettava tippi tulorekisteriin käyttämällä tulolajia „muu maksettu lisä”, kun kyse on työsuhteessa olevasta työntekijästä.

Jos tippi menee henkilölle, joka ei ole työsuhteessa, kyse on työkustannuksesta ja silloin käytetään tulolajia „työkustannus”. On myös tärkeää huomioida, että ilmoitus tipistä tehdään vain, jos saaja ei kuulu ennakkoperintärekisteriin.

Työnantajat ja työntekijät vaativat selkeyttä

Markku Ojala, Taloushallintoliiton johtava asiantuntija, kertoo, että työtunnit ja tipit on käsiteltävä palkkakirjanpidossa sosiaalivakuutusmaksujen vuoksi, mutta pääkirjanpidossa ne eivät ole palkkaa. Tämä herättää kysymyksiä työntekijöiden oikeuksista ja velvoitteista.

Matkailu- ja ravintola-alan edunvalvontajärjestön Mara ry:n varatoimitusjohtaja Veli-Matti Aittoniemi mainitsee, että tilanne työnantajien kannalta on edelleen sekava. Osalla työnantajista on käytäntö, jossa he ilmoittavat veroilmoituksen työntekijän puolesta, mikä voi johtaa eriarvoiseen kohteluun työntekijöiden välillä. Yleisempää on kuitenkin, että työntekijät ilmoittavat tipit itse omassa verotuksessaan, mikä voi aiheuttaa ajoittain ristiriitoja työnantajan ja työntekijän välillä.

Asiakkaiden paineet ja verotuksen epäselvyys

Ravintoloiden käytännöissä tapahtuu myös se, että asiakkaat maksavat vapaaehtoisen palvelumaksun maksupäätteensä kautta. Tämä ei automaattisesti siirry verottajalle, ja asiakkaalta kysytään erikseen, haluaako hän maksaa palvelumaksun. Verottaja on todennut, että vapaaehtoiset palvelurahat eivät ole vastiketta tavaran tai palvelun myynnistä, joten ne eivät kuulu arvonlisäveron piiriin.

Kuitenkin, jos palvelumaksu on etukäteen hinnoiteltu, kuten vaatesäilytyksen maksut, se lasketaan myynniksi, josta on suoritettava arvonlisävero. Näin ollen asiakas saattaa joutua ihmettelemään, miksi maksuprosessi on niin monivaiheinen.

Epävarma tulevaisuus

Aittoniemi nostaa esiin, että tippi on tällä hetkellä kuuma puheenaihe koko Pohjoismaissa, ja keskustelu käy vilkkaana siitä, pitäisikö tippien käsitellä palkan tavoin, kuten myös siihen liittyvät eläkemaksut. Eri yritykset saavat eri ohjeistuksia verottajalta, mikä aiheuttaa jatkuvaa epävarmuutta ja riskiä virheellisistä verokäytännöistä.

Samaan aikaan jotkut asiakkaat ovat huomanneet, että maksupäätteen tippikysymys tuntuu painostavalta. Suomalaisessa kulttuurissa tippi ei ole juurikaan yleistynyt, joten kaikki nämä sekavuudet vain lisäävät stressiä niin työntekijöille, työnantajille kuin asiakkaillekin.