Metsähallitus on ryhtynyt selvittämään, onko moottoriliikenne Käsivarren erämaa-alueella kasvanut liian suureksi ja mikä vaikutus sillä on paikalliseen kulttuuriin ja ympäristöön.

Viime vuosina Käsivarren erämaassa moottorikelkkailu on lisääntynyt huomattavasti, mikä on herättänyt huolta alueen asukkaiden ja matkailijoiden keskuudessa. Moottorikelkkojen käyttäjät eivät usein tunne erämaan herkkiä alueita, ja tämä tilanne voi aiheuttaa haittaa sekä paikalliselle väestölle että ainutlaatuiselle saamelaiskulttuurille.

Tilastot kertovat karua kieltään: Käsivarren erämaa-alueen kävijämäärät ovat kasvaneet kymmenillä tuhansilla 2010-luvulla. Arviolta vuonna 2024 alueella on jo 114 600 vierailijaa, mikä on huolestuttavaa, sillä moottorikelkkailuun on osallistumassa yli 54 yritystä, jotka tarjoavat safari- ja rekikuljetuspalveluja.

Moottorikelkkasafariyrityksiä on alkanut putkahdella lisää, mikä on nostanut esiin kysymyksiä liiketoiminnan kestävyydestä. Elina Odé Metsähallituksen Luontopalveluista kertoo, että viimeisen viiden vuoden aikana alueelle on perustettu 16 uutta yritystä. Kasvavat liiketoimintamahdollisuudet houkuttelevat investointeja, mutta samalla ne aiheuttavat paineita ekosysteemille.

Erityisesti pilkkikalastuskohteet, kuten Toskaljärvi ja Somasjärvi, ovat saaneet paljon huomiota, mutta moottorikelkkareittejä ei johda suoraan näille alueille. Moottorikelkkakuljetuksia tarjoavat yritykset vievät silti asiakkaita erämaahan, mikä voi johtaa eksyntäisiin ympäristövaikutuksiin.

Metsähallitus on julkaissut tiukkoja sääntöjä moottorikelkkakuljetusten osalta, mutta monet huolestuvat, että monet uusia yrittäjiä eivät tunne alueen erityispiirteitä ja vaaroja. Tämän vuoksi turvallisuusnäkökohdat ovat nousseet keskiöön keskusteluissa.

Paikalliset ovat ilmaisseet huolensa myös siitä, että mukaan liiketoimintaan liittyy ryhmiä ja oppaita, joilla ei ole riittävää tuntemusta alueen maastosta. Matkustajien kunto on myös kysymys: pitkillä erämaamatkoilla apua voi olla vaikeaa saada.

Metsähallitus on järjestänyt yleisötilaisuuksia selvittääkseen tilannetta tarkemmin ja kerätäkseen alueen asukkaiden ja sidosryhmien mielipiteitä. On selvä, että matkailua halutaan kehittää, mutta se vaatii yhteistyötä ja tasapainoa luonnonsuojelun ja paikallisten elinkeinojen välillä.

Selvityksen avulla pyritään löytämään ratkaisuja, joilla voidaan parantaa safariyrittäjien lupakäytäntöjä, ja varmistaa, että oppaille tarjotaan paikallistuntemusta ja turvallisuuskoulutusta. Paikalliset toivovat, että tämä kehitys auttaa heitä säilyttämään kulttuurinsa ja luonnonvaransa, kun alueelle virtaa yhä enemmän matkailijoita.