Nita Strauss on nykyään tunnettu kitaristina Alice Cooperin ja Demi Lovaton yhtyeissä, mutta hänellä on takanaan myös mielenkiintoinen matka rockmaailman huipulle. Vaikka hän nauttii laajasta arvostuksesta, matka ei ole ollut helppo. Erityisesti yksi alkuvaiheen keikka on jäänyt hänelle mieleen – ja ei suinkaan hyvässä mielessä.

Strauss avasi muistojaan Guitar Player -lehdelle ja kertoi elämänsä kamalimmasta keikasta. "Olin vain 12 tai 13-vuotias, kun soitin ensimmäisessä bändissäni ODA. En edes muista, mitä nimi tarkoitti, mutta päätimme osallistua bändikilpailuun pikkuruisessa metalliklubissa San Fernandossa, nimeltään Cobalt Café. Kilpailuun osallistuminen edellytti kuitenkin 10 kappaletta 10 dollarin lippujen myyntiä," hän kertoi.

“Meillä ei ollut isoa ystäväpiiriä, joten myimme neljä lippua rumpalin tyttöystävälle ja kaverin veljelle, mutta jumiuduimme siihen yli, meiltä puuttuivat vielä kuusi lippua. Onneksi isäni, joka oli tuolloin kiertävä muusikko, tuli pelastamaan meidät ja hankki loput liput ja saimme alkaa valmistautua keikkaamme.”

Keikan jännitys oli käsinkosketeltavaa nuorelle bändille. "Olimme todella innoissamme – nyt oli oikea keikka oikean yleisön edessä! Tiesimme vain kolme biisiä: for us, kaksi omaa ja Metallican 'For Whom the Bell Tolls'."

Kaikki vaikutti lupaavalta, mutta pian tilanne kääntyi odottamattomasti. "Saavuimme paikalle valmiina rokkaamaan, mutta jostain syystä melkein koko yleisö häätyi klubilta. Kaikki tuomarit mukaan lukien! Isäni ja neljä muuta lipun ostajaa jäivät," Strauss muisteli.

"Jälkeenpäin voin sanoa, että se oli karuin keikka, mutta silloin olin todella innoissani. Olin niin onnellinen päästessäni lavalle. Koko bändi oli niin täynnä energiaa, emme miettineet, että ihmiset lähtivät. Me vain halusimme antaa parastamme!"

Strauss muistaa, että hänen isänsä suhtautui tilanteeseen rauhassa. "Hän sanoi, että olin mahtava, eikä minun tulisi antaa yleisön vähyyden häiritä. Vanhempani tukivat minua aina rehellisesti, mikä on tärkeää nuorena muusikkona. He kertoivat suoraan, jos soitin hyvin, mutta myös silloin kun ei mennyt niin hyvin."

On tärkeää, että nuorilla artisteilla on ympärillään tukiverkosto, joka on rehellinen ja kannustava. Tällaiset kokemukset voivat muovata artistin uraa merkittävällä tavalla. Nita Strauss, joka on nyt yksi rockmusiikin eturivin kitaristeista, on varmasti hyötynyt tästä tuesta, joka on auttanut häntä selviämään uransa haasteista.

Lisäksi Strauss on huomannut, että nykyisin popmusiikin kentällä on vähemmän portinvartijoita verrattuna metallipiireihin, mikä avaa uusia ovia ja mahdollisuuksia nuorille muusikoille. Musiikkialalla, jossa muutos on jatkuvaa, on tämänkaltaiset tarinat tärkeitä ja inspiroivia.