Mikä yhdistää Norjan mäkihypyn huijausskandaalin ja NHL:n Aaron Ekbladin dopingtapauksen? Yllätykseksesi, kummankin tapauksen jälkeen ei ollut pitkää jonoa pettymystä. Kumpikin tapaus paljastaa myös rakenteet, jotka vaikuttavat niin kemiallisen dopingn, kuin teknologisten huijausten ilmiantamiseen.

Norjan mäkihyppääjien skandaali, joka paljastui salaa kuvatun videon kautta, herättää kysymyksen siitä, miksi käänteentekevät toimet tulivat julki ulkopuoliselta taholta, eikä urheilujärjestö itsestään. Tämä korostaa sitä, kuinka usein säännöksiä laatijat ja niiden valvojat ovat samassa organisaatiossa, mikä asettaa kyseenalaiseksi niiden objektiivisuuden.

Esimerkiksi Suomen yhdistetyn miesten maajoukkueen entinen päävalmentaja Petter Kukkonen on varoittanut dopingista jo vuosia sitten, ja hänen vastuullisuutensa on nostettu esille juuri tällaisissa keskusteluissa. FIS, Kansainvälinen hiihtoliitto, joka valvoo mäkihyppyä, ilmoitti nyt, että sen etiikkatasoa valvova elin tutkii tapauksen, jossa Norjan mäkihyppääjät ovat olleet mukana.

Samaan aikaan NHL:ssä, joka on itsehuolto-organisaatio kemiallisen dopingvalvonnan osalta, tapahtui 20 ottelun pelikiellon saanut Aaron Ekbladin tapaus. Hän on ensimmäinen NHL-pelaaja, joka on jäänyt kiinni dopingista sitten vuoden 2018, mikä herättää kysymyksiä siitä, kuinka laajalle ongelma todella ulottuu.

Vaikka huippu-urheilu on usein kuvattu kovan harjoittelun kentäksi, vastuu palautumisesta ja terveyden ylläpitämisestä on valtava. Huoli terveydestä voi johtaa kemiallisten aineiden käyttämiseen, mikä on näiden urheilijoiden kohdalla hälyttävää. Ekbladin tapauksessa NHL:n viralliset tiedotteet eivät ole paljastaneet, mistä aineesta oli kyse, mikä ruokkii entistä enemmän epäilyksiä ja keskustelua pelaajien rehellisyydestä.

Mäkihyppy ja jääkiekko ovat hyvin erilaisia lajeja, mutta molemmissa on yhteisiä teemoja, kuten valvonnan puute ja sisäiset rakenteet, jotka vaikeuttavat rehellistä kilpailua. Kumpikin tapaus korostaa tarpeellisuutta kehittää urheilun valvontajärjestelmiä, jotta puhtaan pelin ideologia voi toteutua ja urheilijat voivat pärjätä ilman pelkoa huijauksista. Urheilu on teatteria, mutta onko sen näyttämön valoissa enää tilaa rehellisyydelle?