Niki Rajamäki, 23-vuotias nuori Pirkanmaalta, on solminut puolivuotisen sopimuksen Parkanon kunnan starttipajan kanssa. Hän käy pajalla kerran tai kaksi viikossa, saa ohjausta ja nauttii lounaan, jonka pajalaisten kanssa yhdessä valmistavat.

Starttipaja on suunniteltu erityisesti niille nuorille, joilla on haasteita päästä opiskelu- tai työelämään. Rajamäen mukaan hänen tavoitteensa on sosiaalistua, jotta hän ei jääisi täysin eristyksiin. Hänellä on pajan kanssa kahdenkeskinen sopimus, mutta hän ei saa siitä mitään korvausta, sillä se ei ole virallinen työllistymistä edistävä toimenpide.

Etsivän nuorisotyön ja työpajatoiminnan kattojärjestö Into pitää tätä tilannetta epäreiluna. Organisaatio vaatii, että nuorilla pitäisi olla oikeus työttömyystukeen ja yhdeksän euron korvaukseen pajapäivältä, kuten kuntouttavassa työtoiminnassa.

Työpajatoiminta-alan asiantuntija Elina Peränen kertoo, että työllisyysviranomaiset eivät aina tunnista omia sopimuksiaan, joten niitä voidaan tulkita vapaaehtoistyöksi. Tämä johtaa siihen, ettei viranomaiset ohjaa nuoria työpajoille tai tunnista näiden sopimusten tarjoamaa tukea.

Muutokset ja leikkaukset ovat johtaneet siihen, että kunnallisilla työpajoilla ei ole enään mahdollisuuksia tarjota nuorille samanlaisia sopimuksia kuin ennen. Sosiaalinen hyvinvointi on siirtynyt hyvinvointialueiden vastuulle, mikä on kaventanut nuorten mahdollisuuksia, ja työkokeilujen sekä palkkatukimahdollisuuksien saaminen on monille nuorille tullut entistä vaikeammaksi.

Peränen huomauttaa, että nuorten työttömyys on lisääntynyt, mutta palveluihin osallistuminen on vähentynyt. Tämä johtaa siihen, että yhä useammalla nuorella ei ole selkeitä tulevaisuudennäkymiä tai tavoitteita. Huolestuttava ilmiö on, että nuoret, jotka eivät näe maailmaa houkuttelevana, jäävät entistä helpommin syrjään.

Parkanon kunnan starttipajan ohjaaja Tiina Männistö myöntää, että raha olisi tärkeä kannustin nuorille. Ilman rahallista tukea nuorten on vaikeaa motivoitua. Heille tarjottavat onnistumisen kokemukset ja tuki ovat tärkeitä, ja työpaja voi toimia nuoren elämän personal trainerina.

Viime vuosina jo 25 työpajaa on joutunut lopettamaan, ja kymmenen pajan tulevaisuus on epävarma. Omia sopimusmalleja on ollut pakko kehittää, ja nuorille pyritään tarjoamaan mahdollisuus aloittaa työpajassa nopeasti.

Niki Rajamäki pitää työpajaa matalan kynnyksen palveluna, johon on helppo tulla. Sosiaaliset tilanteet ovat aiemmin aiheuttaneet hänelle ahdistusta, mutta nyt hän kertoo vapautuneensa siitä.

Rajamäki asuu yhä lapsuudenkodissaan sisarustensa kanssa ja saa toimeentulotukea, mutta hän katsoo, että olisi reilua, jos hän saisi myös korvausta pajapäiviltä.

”On hieman hassua, että nuoret jätetään mieluummin syrjään kotisohville. Vaikka raha ei ole ainoa syy tulla pajalle, pieni palkkio voisi motivoida nuoria entisestään ja mahdollistaa sosiaalisen elämän rakentamisen,” Rajamäki toteaa.