Olkiluoto 3:n rakentamisprojekti, joka on ollut täynnä viivästyksiä ja ylityksiä, on jälleen käynyt kalliimmaksi niin sen toimittajille, Arevalle ja Siemensille, kuin myös suomalaisille veronmaksajille. Projektin kustannusten nousu on herättänyt paljon keskustelua ja huolta energia-alan tulevaisuudesta Suomessa.

Areva ja Siemens ovat sitoutuneet jo vuonna 2018 siihen, että kaikki Olkiluoto 3:n loppuunsaattamiseen tarvittavat varat kattavat myös kaikki asiassa olevat takuukaudet. Tällä hetkellä takuuajan työt ovat edelleen kesken, mutta varat, jotka oli varattu näihin töihin, loppuivat syksyllä. Tämä on herättänyt kysymyksiä siitä, kuinka pitkälle tämä projekti oikein vielä venyy.

Uusien neuvottelujen jälkeen Areva ja Siemens ovat sopineet lisäävänsä Olkiluoto 3:n takuuaikaa koskevia kuluja vielä 80 miljoonalla eurolla. TVO:n osakkaat hyväksyivät tämän lisärahoituksen ylimääräisessä yhtiökokouksessa, mikä herättää kysymyksiä yhtiön taloudellisesta kestävyydestä. Suuri osa suurista infrastruktuurihankkeista on verrattu juuri Olkiluoto 3:een, joka on tullut tunnetuksi yhtenä maailman kalleimmista rakennusprojekteista.

Alun perin TVO määräsi Olkiluoto 3:n rakentamisen 2000-luvun alussa kiinteähintaisena avaimet käteen -periaatteella, ja ensimmäiset rakennustyöt aloitettiin vuonna 2005. Yksityiskohtaisten suunnitelmien mukaan laitoksen oli määrä olla valmis vuonna 2009, mutta nyt valmisteilla ovat ollut 14 vuoden viivästykset, ja projektin hinta on noussut moninkertaiseksi alkuperäisiin arvioihin verrattuna.

Jos kustannukset jatkavat kasvuaan samalla tahdilla, mitä vaikutuksia tämä tulee loppujen lopuksi aiheuttamaan suomalaiselle energiantuotannolle ja sen kuluttajille? Energiahuollon turvaaminen tulevaisuudessa on yhä tärkeämpää, ja Olkiluoto 3:n valmistuminen merkitsee huomattavia muutoksia energia-alaan. Se, pystyykö projekti lopulta tuottamaan sen kaivatun ydinenergian, jää nähtäväksi.