Politiikan asiantuntijat uskovat, että jos Petteri Orpon (kok) hallitus romahtaa, syynä on yllättävä periaatteellinen riita eikä niinkään suuret hankkeet kuten julkisen talouden leikkaukset tai työmarkkinauudistukset. Tällä hetkellä intensiivisiä keskusteluja herättää Palestiina-kysymys, joka on aiheuttanut kitkaa hallituksen sisällä, erityisesti kristillisdemokraattien (KD) ja perussuomalaisten (PS) parissa.

Erityisesti KD:n edustajat ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että Suomi on äänestänyt YK:ssa Israelin siirtokuntapolitiikkaa vastaan. Tämä päätös on nostanut esiin voimakasta kritiikkiä hallituksen sisällä. Esimerkiksi kansanedustajat Päivi Räsänen ja Peter Östman ovat avoimesti arvostelleet Suomen päätöstä tukea YK:n päätöslauselmaa, joka tuomitsee Israelin siirtokuntamiehityksen.

Kritiikki kohdistuu erityisesti ulkoministeri Elina Valtoseen, pääministeriin Petteri Orpoon ja presidentti Alexander Stubbiin, jotka ovat todenneet, että Suomen linja on kansainvälisesti yhteensopiva. Heidän mukaansa on pienen maan etu tukea kansainvälisen tuomioistuimen (ICJ) lausuntoja, joissa Israelin miehitys Palestiinassa tuomitaan laittomaksi. Tämä lausunto ei kuitenkaan ole tyynnyttänyt KD:n ja PS:n edustajien tunteita.

Päivi Räsänen on kritisoinut ICJ:n puolueettomuutta ja väittää, että se on liian politisoitunut Israelia vastaan. Samoin PS:n kansanedustaja Kaisa Garedew on ilmaissut, että hallituksen esitykset Palestiinan tunnustamisesta ovat ehdottomasti väärin. Heidän mukaansa Palestiinan tunnustaminen voisi legitimisoida terroristijärjestöjen toimet Israelia vastaan.

Keskustelut Palestiinan mahdollisesta tunnustamisesta ovat saaneet huomiota, vaikka hallituksen jonkinlainen yhteinen linja on vielä epäselvä. Ulkoministeri Valtonen on kuitenkin todennut, että aikanaan Palestiina tullaan tunnustamaan, kunhan tilanne sen sallii. Hänen kommenttinsa herättävät kysymyksiä siitä, ovatko hallituksen sisäiset ristiriidat syvemmät kuin oletettiin.

Tämä poliittinen tilanne on erityisen herkkä nykyisessä geopoliittisessa ympäristössä, kun alueella on jatkuvaa jännitystä ja konfliktia. Erityisesti Lähi-idän tilanne herättää suurta huomiota ja keskustelua, ja Suomessa on syytä käydä avointa keskustelua ulkopolitiikan suuntaviivoista, erityisesti näin hankalassa tilanteessa. Hallitus on joutunut painimaan sen kysymyksen kanssa, milloin ja miten Palestiinan tunnustaminen käytännössä toteutuu.

On myös tärkeää huomioida, että YK:n päätökset ja kansainväliset suhteet voivat vaikuttaa Suomi-politiikan suuntiin tulevaisuudessa. Jos hallitus ei pysty löytämään yhteistä kantaa, se voi johtaa uhkaan poliittiseen kriisiin, joka heikentäisi Suomea kansainvälisesti.