Pohjois-Korean vahvistamat sotilassiirrot Venäjälle tulevat ajoitettuna merkittävään hetkeen, kun Venäjä kamppailee yhä kestävyytensä kanssa Ukrainan konfliktissa. Kiovan mukaan Pohjois-Korea on lähettänyt peräti 10 000 sotilasta Venäjälle auttaakseen sen sotaponnisteluissa Ukrainassa, mikä herättää paljon kysymyksiä alueen tulevaisuudesta.

Viime kesänä Pohjois-Korea ja Venäjä solmivat strategisen kumppanuussopimuksen, joka lupaa avustusta kriisitilanteissa. Tämä ei kuitenkaan ole vain aseiden siirtoa, vaan myös ihmisten siirtoa taistelurintamille, mikä lisää uhkaa kansainväliselle turvallisuudelle.

Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi on nostanut esille pelkoja Pohjois-Korean aktiivisesta roolista konfliktissa, ja tämän viikon kuluessa on keskusteltu jopa siitä, että Venäjä voisi vetää Pohjois-Korean suoremmin mukaan taisteluihin. Zelenskyi korosti liittojen vahvistumista, mikä huolestuttaa monia asiantuntijoita.

Lännen tuki Ukrainalle on näyttänyt hiipuvan, mikä tekee Ukrainasta entistä haavoittuvamman. Brittiläinen tutkimuslaitos RUSI on arvioinut, että Ukrainan tulevaisuus on sidottu Yhdysvaltojen presidentinvaaleihin. Onko ukrainalaisten hyväksi toimiminen mahdollista, jos lännen tuki heikkenee entisestään?

Samaan aikaan Venäjä on viime aikoina kärsinyt useista kevytilmatoimista, mikä ei ole näkynyt sen sotilaallisessa kyvyssä. Naparetki eteenpäin saattaakin kokea haasteita, mikä tekee tilasta entistä monimutkaisempaa. Huoliksemme iskut siviilikohteisiin, kuten viimeisin Zaporižžian iskun kaltaisissa toiminnoissa, ovat väittämiä, jotka haastavat kansainvälisiä normeja ja ihmisoikeuksia.

Lisäksi Ukrainan valtakunnansyyttäjä on esittänyt huolenaiheita Vladimir Putinin mahdollisesta osallistumisesta G20-maiden kokoukseen, jossa hän voisi kohdata kansainvälisiä syytteitä. Tämä voisi maalata täysin uudenlaisen diplomatian maiseman keskeisten valtioiden välillä.

Mielenkiintoista on, kuinka nämä tapahtumat tulevat vaikuttamaan geopoliittiseen tilanteeseen tulevaisuudessa – ovatko Pohjois-Korean joukot ajankohtaisia avaintekijöitä, vai johdattavatko ne meidät vain kohti entistä väkivaltaisempia konflikteja? Onko se uhka vai mahdollisuus, johon meidän tulisi valmistautua?